Neljä vuotta sitten hyppäsin suuriin saappaisiin LVI-Teknisten Urakoitsijoiden puheenjohtajaksi edeltäjäni Henri Juvan jäljiltä. Puheenjohtajakauteni aikana kasvu on ollut vauhdikasta niin talouselämässä kuin yhdistyksessämmekin.
Viime aikoina on päästy todistamaan, että vahingon suuruus ei liity virheen kokoon. Niinkin pienet virheet, kuin väärin asennetut tai puristamatta jääneet puristusliittimet, ovat viime aikoina aiheuttaneet mittavia vesivahinkoja. Nämä ovat luoneet ihan uuden luokan vuotovahinkojen maailmaan. Nyt vuotoja ilmenee uusissa rakennuksissa, tai jo rakennusaikana. Mittasuhteetkin ovat uusia. Nämä vuodot eivät tihku. Vesimäärät ovat suuria.
LVI-urakoitsijoiden luottamus rakentamisen hyvän tilanteen jatkumiseen ainakin ensi vuoteen on korkea. Tilauskirjat ovat ennätyksellisen pulleat, ja henkilökuntaakin ollaan palkkaamassa lisää. Epävarmuutta aikaansaavat välilliset tekijät niin kotimaassa kuin kansainvälisesti ovat kuitenkin lisääntyneet.
Ammatillisen koulutuksen reformi tuli ja syntyi ”uusi ammatillinen koulutus”, kuten Opetushallitus mielellään julistaa. Uudistuksen yhtenä tavoitteena oli parantaa ammatillisen koulutuksen laatua ja työelämävastaavuutta. Laatua valvomaan asetettiin toimialakohtaisesti joukko valtakunnallisia työelämätoimikuntia.