Erkki J. Toivanen – Yhteistyö tuo menestyksen

Erkki Toivanen syntyi vuonna 1927 kaksikieliseen hankolaiseen perheeseen. Hänen urasuunnitelmiinsa ei alun perin kuulunut millään tavalla liike-elämä eikä LVI-ala tai tukkukauppa.

Suoritettuaan ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1949 hän toimi opiskelunsa jälkeen vt. nimismiehenä Kiteellä. Tarinan mukaan Toivasen saavuttua Kiteelle nimismiehen tehtäviin kunnan varttuneet luottamusmiehet katselivat nuorta ja viattoman tuntuista miestä ällistyneinä ja hieman huolestuneinakin ja totesivat: ”Polttais´ nyt edes piippua”.

Palattuaan takaisin Helsinkiin hän aloitti tammikuussa 1950 työt asianajotoimisto Roschier-Holmbergin palveluksessa ja toimi samalla kouluhallituksen lainoppineen kouluneuvoksen viransijaisena. Nuorena juristina, istuttuaan käräjät, hän aloitti Suomen Työnantajain Keskusliitossa lakimiehenä 1953, ja samana vuonna hänestä tuli varatuomari. Syksyllä 1952 hän oli tutustunut tulevaan vaimoonsa Anja Aurialaan ja hänen vanhempiinsa. Kun Anjasta tuli kesällä 1953 rouva Erkki Toivanen, Martti Auriala houkutteli vävynsä perheyrityksen palvelukseen. Lokakuun alussa 1953 Erkki aloitti hieman vastahakoisesti työnsä Vesijohtoliike Onnisen palveluksessa Kuortaneenkadulla. Näin hän oli hylkäämässä suunnittelemansa akateemisen uran, mitä voidaan näin jälkikäteen pitää hyvänä päätöksenä ainakin Onnisen kannalta.

1950-luvulla Onninen ei ollut vielä kovin merkittävä tukkuliike liikevaihdolla mitattuna ja urakointiliiketoimintakin oli Toivasen mielestä riskialttiimpaa, joskin sitä tarvittiin riittävän ostovolyymin varmistamiseksi. Kovan kilpailun vuoksi myös tukkukaupan saatavien kotiuttaminen oli entistä vaikeampaa ja luottotappioitakin syntyi. Juristia tarvittiin, joten Toivanen keskittyi ostotoiminnan lisäksi perintä- ja luottoasioihin. Vuonna 1961 Erkki Toivanen valittiin puheenjohtajaksi silloiseen Lämpö- ja vesijohtoteknilliseen Neuvostoon, joka tunnettiin myöhemmin LVI-Keskusliittona. Hän toimi puheenjohtajana seitsemän vuotta ja hänen aikanaan tehtiin uraauurtavaa työtä LVI-toimialan hyväksi.

Hänen asiantuntijuuttaan ja sovittelutaitoaan tarvittiin myös sähköalalla, kun hänet valittiin Suomen Sähkötukkuliikkeiden Liiton hallituksen puheenjohtajaksi 1985. Koska Erkki Toivanen uskalsi sanoa mielipiteensä ja esittää selkeästi vaikeitakin asioita, häntä kuunneltiin laajemminkin maamme liike-elämässä. Hän oli kiinnostunut historiasta ja käytti kirjoituksissaan ja esitelmissään mielellään rinnastuksia historiasta. Toivanen korosti aina harkinnan ja varovaisuuden merkitystä muuttuvassa maailmassa. Tämä heijasti hänen omaa luonnettaan ja tapaansa toimia yrityksen johdossa. Talouselämä-lehdessä vuonna 1984 kerrotaan, mitä ”kilpailijat ja pelin häviäjät” ajattelivat Erkki Toivasesta. ”Toivanen on ihailtu ja kadehdittu mies. LVI-alan kummisetä ja harmaa eminenssi, kovanaama silkkihansikkaissa.” Monet Toivasen ystävistä ja työntekijöistä eivät kuitenkaan tunnistaneet häntä tästä kuvauksesta. Hänet muistettiin konsernin henkilöstön keskuudessa lämminhenkisenä, avarakatseisena ja asioihin tarkkaan perehtyvänä johtajana, jolla oli aina aikaa henkilökohtaisiin keskusteluihin.

Onninen kasvaa ja kansainvälistyy

Asuntotuotanto oli 1970-luvulla edelleen huippulukemissa ja suomalaisten asuntojen laatutaso koheni merkittävästi. Onnisen toimipaikkaverkosto laajeni ja kattoi jo melko tehokkaasti koko maan. LV-tuotteiden valikoimat laajenivat ja tarjontaa lisättiin ilmastointituotteilla. Sähkölämmityksen yleistyessä sähkötarvikkeiden tukkukauppa käynnistyi 70-luvulla. Kun sähkötukkukauppaa aloitettiin, Onninen toimi vielä nimellä Vesionninen. Tampere otettiin jälleen pilottihankkeen käynnistäjäksi, kuten oli toimittu ilmastointikaupankin osalta. Tampereen kaupunki ei kuitenkaan ollut halukas pyytämään sähkötarjouksia Onniselta, varsinkin kun Onnisen käyttämä toiminimi Vesionninen viittasi aivan toiseen toimialaan. Asetelma oli sinällään hankala, ja kun sähkömyyjät menivät kaupittelemaan sähkötarvikkeita sähköliikkeille, heiltä kysyttiin: ”Mitä putkimiehille kuuluu?”. Vuonna 1977 nimi sitten muutettiin Onninen Oy:ksi, ja tilanne helpottui sähköpuolen ammattilaisillekin.

”Yli kaksi vuosikymmentä jatkuneen omien toimitilojen rakentamisen keskeinen merkitys yhtiön kehittämistoiminnalle vähenee oleellisesti Kolohonka-projektin valmistuttua. Voimakkaasti kehittyvän tietotekniikan sovellutusten piiristä näyttää sen sijaan löytyvän runsaasti käyttämättömiä mahdollisuuksia. Niiden taitava hyödyntäminen saattaa kuulua tulevaisuuden keskeisten menestystekijöiden joukkoon”.

Näillä sanoilla Erkki Toivanen kommentoi vuoden 1984 lopulla päättynyttä tilikautta toimitusjohtajan katsauksessaan. Vantaan Kolohongassa sijaitseva pääkonttori oli ollut Onnisen suurin yksittäinen investointi. Ostojen ja konkurssien kautta Onnisen omistukseen oli siirtynyt joukko yhtiöitä, joita jouduttiin käsittelemään eri tavoin. Oli tullut uusia yrityksiä, jotka toimivat erillisinä yhtiöinä joko konkurssien kautta tulleina tai uusina liiketoimintoina varsinaisten päätoimialojen tueksi hankittuina. Toivasen johdolla hajanaista tilannetta lähdettiin järkeistämään. Käyttökelpoiset yritykset ja liiketoimintojen osat yhdistettiin olemassa olevaan organisaatioon ja muut karsittiin pois joko myymällä tai lopettamalla. Luettelo näistä yrityksistä oli pitkä ja se sisälsi vuonna 1990 peräti 18 erillistä liiketoimintaa. Useimmiten tämän tyyppiset yritysjärjestelyt tehtiin kaikessa hiljaisuudessa. Toivanen oli kuitenkin sitä mieltä, että asiasta sai puhua ja siten ”18 rönsyä” tuli tutuksi myös lehtien palstoilla. Kasvavasta Onnisesta ja Erkki Toivasen johtamistaidoista kirjoitettiin paljon. Hänestä oli tullut liike-elämässä tunnettu henkilö, jonka sanoja ja neuvoja kuunneltiin ja arvostettiin.

1990-luvulla Onnisen kansainvälistyminen alkoi ja Itämeren strategiaa alettiin toteuttaa ripeästi. Suomi myllersi laman kourissa 1990-luvun alun ja lama alkoi helpottaa vasta vuonna 1994. Erkki Toivanen kirjoitti Onninen-lehdessä 1996: ”LVI-ala on suurista rakennemuutoksista huolimatta säilynyt hengissä, kasvanut ja kehittynyt tavalla, joka kestää kansainvälisen vertailun”.

Liian iso toimija Suomeen

Onninen osti 1993 pääkilpailijansa Oy Huber Ab:n Suomessa ja kaupan seurauksena Onnisen LVI-tarvikekaupan markkinaosuus nousi hetkellisesti yli 60 prosenttiin. Ilmeisesti tästä syystä Onninen sai uutta kilpailua Ruotsista, jolloin LVI-Dahl rantautui Suomeen. Onnisesta oli tullut liian iso toimija Suomessa sekä kilpailijoiden että asiakkaiden mielestä. Myös tavarantoimittajat olivat samaa mieltä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Onninen oli avannut jo 1990-luvun alussa uusia toimipaikkoja Baltiassa ja Venäjällä, ja Dahlin tultua Suomeen Onninen aloitti tukkutoiminnan myös Ruotsissa. Ruotsista ostettiin pienehkö tukkuliike Hollingworth VVS AB, kun aiemmin neuvotteluja käydyn Ruotsin markkinoiden kolmanneksi suurimman tukkuliikkeen Skoogsin osto kariutui. Dahl osti Skoogsin ja sen markkinaosuus nousi Ruotsissa oston myötä lähes 50 prosenttiin. Skoogsia ei haluttu myydä suomalaisille ja tästä syntyi tunnettu Erkki Toivasen lausahdus: ”Kovin harmillinen tapaus”. Tämän jälkeen Onnisen toiminta käynnistettiin Puolassa, jossa usean yrityskaupan myötä toimipaikkaverkostoa kasvatettiin 1990-luvun loppupuolella.

Vuoden 2000 ensimmäisessä Onninen-lehdessä, puoli vuotta ennen kuolemaansa, Erkki Toivanen esitti näkemyksiään eri kehityssuunnista, joilla oli hänen mielestään merkitystä tulevaisuudessa. Tässä kirjoituksessa hän totesi: ”Kotimaisten kasvumahdollisuuksien rajallisuus ohjaa suomalaisia yrityksiä etsimään kasvua ulkomailta. Monet Onnisen toimialoilla toimivat teolliset yritykset ovat kansainvälistyneet menestyksellisesti ja näyttävästi. Tukkukaupan kannalta kumppanien menestys on myönteinen asia. Tätä kasvua tukee voimakas yhteistyö eri kumppanien välillä. Kansainvälistyneillä yrityksillä on poikkeuksetta useita yhteisiä piirteitä. Lähes poikkeuksetta näillä yrityksillä on kyvykäs johto ja yrityksen pitkäjänteiseen kehittämiseen sitoutunut omistaja”.

Samassa kirjoituksessaan hän maalasi asennusliikkeiden rooliin muutoksia: ”Mielestäni rakentamiseen ja kiinteistönpitoon liittyvä ulkoistamispotentiaali on erittäin suuri mahdollisuus LVI- ja sähköalan asennus- ja huoltoyrityksille. Sen kannattava hyödyntäminen edellyttää osaamispainotteisten toimintamallien kehittämistä, joka on teknisen kehityksen nykyisessä kiihkeässä vaiheessa hyvin haasteellista. Asennusyrityksen todellista ydintoimintaa olisi teknisten ratkaisujen sisältö ja toteutus”. Näillä ajatuksillaan hän halusi kertoa omat näkemyksensä yritysten tulevaisuudesta, vaikka hän samassa kirjoituksessaan totesikin: ”Historia opettaa, että tulevaisuutta ei voi ennustaa”.

Yhteiskunnallinen vaikuttaja

Syksyllä 1972 Yhdyspankin pääjohtaja Mika Tiivola soitti Erkki Toivaselle ja pyysi häntä Suomen Ampumahiihtoliiton puheenjohtajaksi. Toivanen oli hämmästellyt ehdotusta ja todennut, ettei ole mikään hiihtomies eikä tunne koko lajia. Lopputulos oli kuitenkin se, että hänet valittiin liiton puheenjohtajaksi ja hän toimi tehtävässä 12 vuotta. Ampumahiihdon maailmanmestaruuskisat Lahdessa 1981 kruunasivat Toivasen toiminnan liitossa. Suomalaiset voittivat kisoissa neljä mitalia: kaksi kultaa, hopean ja pronssin. Kun sitten seuraavana vuonna samat mitalistit palasivat Minskin kilpailuista ilman mitaleja, Erkki Toivanen oli heitä vastassa ja totesi leppoisaan tapaansa: ”Kylläpä teillä on kaunis rusketus”.

Helsingin Sanomien toimittaja nimitti Erkki Toivasen ”pankkifuusioiden kummisedäksi”, kun hänet vuonna 1995 kutsuttiin mukaan Yhdyspankin ja Kansallispankin fuusion järjestelyihin sekä kaksi vuotta myöhemmin Meritan ja ruotsalaisen Nordbankenin fuusion neuvottelijaksi. Ahti Hirvonen, joka siihen aikaan oli Unitaksen hallituksen puheenjohtaja, on jälkeenpäin todennut näiden ja monien muiden neuvottelujen tiimoilta, että ”Erkki Toivasella oli harvinainen kyky esittää ystävällisesti ja hymyssä suin mitä vakavampia asioita. Tämä ominaisuus yhdessä täydellisen riippumattomuuden kanssa auttoi häntä laukaisemaan monia kiperiä neuvottelutilanteita”.

Vapaa-aika, harrastukset ja kunnianosoitukset

Erkki Toivaselle tärkeimmät harrastukset liittyivät ulkoiluun. Kalastus ja varttuneemmalla iällä aloitettu golfin pelaaminen olivat hänelle mieluisia harrastuksia. Myös kesäasunnolla tapahtuva puiden pilkkominen oli tärkeä osa kuntoilua. Golfin pelaamisen hän aloitti omasta mielestään liian myöhään, yli 60-vuotiaana. Tämä asia oli jäänyt häntä hieman harmittamaan, sillä hän ei aluksi ollut kovinkaan kiinnostunut lajista. Syynä lienee ollut alun perin se, että 1980-luvulla irvailtiin erityisesti yritysjohtajien käyttävän paljon työaikaa golfin pelaamiseen. Harrastuksen myötä hän muutti käsityksensä golfin pelaamisesta ja totesi olleensa asiasta täysin väärässä: ”Mikä on sen parempaa liikesuhteiden hoitoa kuin golfin pelaaminen kauniissa luonnossa ystävien kesken. Ja mikä parasta, kun pelikierros on ohi, ei tarvitsekaan istua yömyöhään ravintoloissa.” Hän sanoi myös: ”Nyt ymmärrän, että golf yhdistää ihmisiä ja liikesuhteet syvenevät golfkierroksen aikana. Jos joskus tarvitsee apua liikekumppanilta, niin sitä saa helpommin golfia pelaavalta kumppanilta”.

Erkki Toivanen oli vaiherikkaan elämänsä aikana monien merkittävien kunnianosoitusten kohteena. Hänelle myönnettiin vuonna 1978 vuorineuvoksen arvo. Turun Kauppakorkeakoulu promovoi hänet kauppatieteen kunniatohtoriksi keväällä 1990 ja Suomen Liikemiesten Yhdistys valitsi hänet vuoden 1995 liikemieheksi. Erkki Toivasen pitkä ja kunnioitettava ura tuli päätökseensä 27.7.2000. Suomen liike-elämä oli menettänyt suuren vaikuttajan.

Lähteet:
Enbom Sten, Klinge Matti: Yksin ei voi menestyä. 2001.
Onninen-lehdet.

Kuva: Tiia Javanainen, Purotie Design