Helena Säteri – Allergia johti upeaan uravalintaan
Jari Syrjälä
Aikana ennen nettiä opiskelumahdollisuuksiin tutustuttiin hakuoppaiden avulla. Insinööriksi haluava hankolainen Helena Suominen selasi vuonna 1975 teknisten alojen tarjontaa. Tekstiili-insinööriksi olisi kiva lukea, Helena pohdiskeli. Sitten tulivat allergiatestin tulokset.
Pölyallergia on pahin, lääkäri sanoi. Harkitse jotain muuta, hän suositteli, kun kuuli Helenan ammatillisista toiveista.
Kaipa TKK:n koneosastolta vaihtoehtoja löytyy, Helena tuumi. Vähän kuin vahingossa hän erikoistui LVI-alalle, sillä se tuntui ihmisläheiseltä tulevaisuuden toimialalta. Onneakin tässä oli mukana, sillä sittemmin tekstiiliteollisuus Suomessa lähes loppui.
Opiskeluaikana Helena Suominen ei ollut kovinkaan perusinsinööri: tuotantotalous ja henkilöstöhallinto kiinnostivat enemmän kuin LVI:n syväosaaminen. Kiinnostuksen kohteista saattoi jo ennustaa, mihin suuntaan työura veisi.
Diplomityön Helena teki Sassiconilla ja työskenteli valmistuttuaan siellä suunnittelijana. Yrityksessä ei oltu kovin innostuneita Suomen väkiluvun kasvattamisesta, kun kolme diplomi-insinööriä oli samanaikaisesti raskaana. Suunnittelijan ura päättyi äitiyslomaan.
Ylikansalliseksi asiainhoitajaksi
Avioliiton myötä Vuorelmaksi muuttunut Helena kuuli vuonna 1984 Pirjo Kimarilta, että silloisessa ympäristöministeriössä on avoinna kansainvälinen virka. Helena käveli sisään ja ilmoitti, että hän voisi tulla töihin. Siihen aikaan kansainväliset yhteydet tarkoittivat pohjoismaisia yhteyksiä. Näiden ulkomaisten yhteyksien hoitaminen oli helppoa, sillä Helenan äidinkieli on ruotsi. Oli hienoa hoitaa koko rakentamisen ”kansainvälisiä” asioita.
Tehtävänsä ohella Helena Vuorelma oli Suomen edustaja Pohjoismaisen rakentamismääräyskokoelma NKB:n sihteeristössä ja tuli sittemmin valituksi NKB:n pääsihteeriksi. Sijoituspaikka oli Helsinki, mutta kahden pienen lapsen äidille oli raskasta matkustella viikoittain Pohjoismaiden pääkaupunkeihin.
Oli opettavaista nähdä, kuinka erilaisia maantieteellisesti lähekkäin sijaitsevat maat kuitenkin ovat. Vaikka arvot ovat samanlaisia, monista asioista ajatellaan eri tavoin. Juridiikkakin on erilaista periaatteista alkaen.
NKB lakkautettiin 1995, kun vannottiin EU:n nimiin; uskottiin, että yhdessä mennään samaan suuntaan. Pohjoismaista yhteistyötä on vasta viime vuosina elvytetty esimerkiksi digitalisaation ja kestävän rakentamisen puitteissa.
Virkamiehestä lobbariksi ja sitten lobbauksen kohteeksi
Helena palasi takaisin kahdeksassa vuodessa toisen näköiseksi muuttuneeseen ympäristöministeriöön. Pitkään ei tarvinnut miettiä, kun hänen kiinnostustaan LVI-Keskusliiton toimitusjohtajan tehtävään kysyttiin. Läksiäisissä Helena tarjosi salmiakkikossua, koska piti mustasta väristä. Eikä makukaan pöllömpi ollut.
Keskusliiton toimitusjohtajuus oli itse asiassa paluu LVI-alalle: NKB:ssä hän oli hoitanut kaikenlaisia rakentamisen tehtäviä. Järjestöjohtajan tehtävä oli mielenkiintoinen hyppy tuntemattomaan, siinä pääsi käytännössä hyödyntämään opiskellessa hankittuja henkilöstöhallinnon ja talouden oppeja.
Runsaan neljän järjestövuoden jälkeen oli vuorossa paluu ympäristöministeriöön, muuttuminen edunvalvojasta lobbarien kohteeksi. Rakennusneuvoksena Helena toimi rakentamisen tulosalueen päällikkönä. Meneillään oli suuria hankkeita, tärkeimpinä mainittakoon rakennuspoliittinen ohjelma ja rakennusten energiatehokkuuden parantaminen.
Vuonna 2003 sukunimi vaihtui toistamiseen ja on nyt Säteri.
2008 Helena haki ja tuli valituksi ylijohtajaksi vastaamaan Rakennetun ympäristön osaston toiminnasta. Osastolla oli noin 80 henkilöä ja sen toimialueena on maankäyttö, kaavoitus, rakentaminen, asuminen ja rakennusperintö. Osasto valmistelee sektorinsa lainsäädäntöä sekä osallistuu kehittämis- ja kokeilutoimintaan. Tehtävässä sai paneutua uusiin asioihin, joita haastatteluhetkellä olivat muun muassa ekologinen rakentaminen, kiertotalous ja rakennusten elinkaariajattelu. Luontaisetuna ylijohtajalle tulivat monen hankkeen jäsenyys, varapuheenjohtajuus tai puheenjohtajuus; näistä mainittakoon maankäyttö- ja rakennuslain uudistamistyöryhmä sekä kiinteistö- ja rakennusalan digitalisaation (KIRA-digin) johtoryhmä. Lisäksi Helena Säteri toimi kansliapäällikön 1. sijaisena ja raportoi suoraan ministerille ja kansliapäällikölle.
Ympäristö kiinnostaa poliitikkoja
Vuosien varrella kiinnostus rakennetun ympäristön asioihin on kasvanut. Sen seurauksena poliittinen ohjaus on lisääntynyt ja lobbaus kohdistuu virkamiesten sijasta poliitikkoihin, erityisesti ministereihin. Virkamies on puun ja kuoren välissä, kun yrittää myydä politiikan myllystä singonnutta ajatusta asiantuntija-alaisille. Kitka kuluttaa virkamiestä, kuten myös syylliseksi joutuminen asioissa, joissa ei muita syyllisiä löydy. Esimerkkeinä Säteri mainitsee home- ja kosteusongelmat, tulipalot, maneesien romahtamiset ja tippuvat katot.
Tehtävässä jaksaa ja paletin pitää kasassa, kun sektorilla työskentelevät ottavat vastuun tekemisistään. Helena kehuukin osaston tekemisen meininkiä ja hyvää henkeä. Ylijohtajan tehtävä olikin miettiä, miten hän voi olla ihmisille avuksi; ei sitä, mitä hänen hommiaan virkamiehet tekisivät.
Ministerin ja poliitikkojen ykkösfokuksena ovat luonnonsuojelu ja ympäristökysymykset, rakentaminen on lapsipuolen asemassa. Muissa Pohjoismaissa rakennettu ympäristö on erotettu vihreistä asioista, jolloin luonnonsuojeluun liittyvät kysymykset painottuvat eri lailla. Norjan tapainen tulevaisuus- ja kuntaministeriö olisi houkutteleva ajatus, sillä se nostaisi maankäyttö- ja asumispolitiikan statusta.
Yrityksissä ajatellaan, että toimitusjohtajan olisi hyvä istua toisten yritysten hallituksissa. Samalla tavalla Helena Säteri koki hallitustyöskentelyn tarjoavan mahdollisuuden tuoda hyviä käytänteitä ja toimintatapoja ministeriöön. Näköalapaikkoja ovat olleet Metsähallitus, Ekokem, Motiva, Kuntarahoitus ja A-Kruunu. Toki tehtävät kavensivat muutenkin niukkaa vapaa-aikaa, mutta selkeästi plussan puolella oltiin.
Ruusuinen kuva tulevaisuudesta
”Ruusuinen”, kuvaa Helena Säteri talotekniikan ja LVI-alan tulevaisuutta. Rakentaminen ei lopu koskaan ja korjausvelkaa on paljon. Ongelma on, millä rahalla kaikki korjataan; tai tarkemmin: millä resursseilla korjataan se rakennuskanta, joka ylipäätään korjata kannattaa. LVI-tuotteiden ikä on lyhyempi kuin esimerkiksi rungon. Haasteeksi muodostuu, pystytäänkö valmistamaan ja asentamaan tuotteita, joiden elinkaari olisi pidempi. Muovin suuri osuus rakentamisessa ja LVI-tuotteissa tuo tulevaisuudessa haasteita, sillä toistaiseksi kierrätys on ollut hankalaa.
Helenan visiossa on yhtenäinen talotekniikka, LVI ja sähkö ovat yhdessä enemmän. Yhteistyö on kehittymässä hyvään suuntaan. Painoarvoltaan suurempi talotekniikka on houkuttelevampi niin naisille kuin miehillekin; ammattinimikkeistä riippumatta kumpikin sukupuoli voi toimia kaikissa tehtävissä.
Hankolainen Helsingissä
Säteri tuntee edelleen olevansa enemmän hankolainen kuin helsinkiläinen. Kotiin tuli Hangötidningen, kunnes se syksyllä 2020 lopetettiin. Mökki on Hangossa ja siellä asuvaa äitiä Helena käy säännöllisesti helssaamassa. Helsingissä voi harrastaa joogaa ja pilatesta, teatteria, elokuvia sekä konsertteja ja näyttelyitä. Ja kävelyretkiin löytyy hyviä vaihtoehtoja. Hankoon palataan normaaliaikoina kesälomilla ja huhti–toukokuun viikonloppuina.
Helena jäi eläkkeelle alkuvuodesta 2020. Samoihin aikoihin syntyi ensimmäinen lapsenlapsi, josta on ollut paljon iloa. Koronan myötä matkustaminen loppui, mutta mökkikausi piteni puolen vuoden mittaiseksi. Uutta harrastusta bridgeä on pitänyt opiskella ja pelata netin kautta.
Kosketus kiinteistö- ja rakennusalaan on säilynyt eläkkeellä ollessakin. Helena on tällä hetkellä Lehto Group Oyj:n ja Tapiolan Lämpö Oy:n hallituksissa. Etäkokoukset ovat tulleet hyvin tutuiksi.
Helena Säteri on työskennellyt yrityksessä, järjestössä ja virkamiehenä. Kaikki tehtävät ovat olleet mielenkiintoisia, mutta kyllä virkamiesura on ollut antoisin. Siinä on saanut käyttää kaikkea osaamistaan ja yrittää löytää ratkaisuja mahdottomiltakin tuntuviin asioihin.
Kuva: Tiia Javanainen, Purotie Design