Hyvä ilmanvaihto on kustannustehokkain ase koronan torjunnassa

Kun koronapandemia rantautui Suomeen alkuvuonna 2020, eri viestimien kautta toistettiin samat ohjeet: pese kädet, yski hihaan, pidä yli kahden metrin etäisyys muihin ja käytä maskia. Hyviä ohjeita, mutta jotain oleellista puuttui.

Pisaratartunnan lisäksi korona tarttuu myös ilmavälitteisesti. Virusta sisältäviä pieniä hiukkasia jää ilmaan vielä pitkäk­si aikaa niiden ilmaantumisen jälkeen. Epäpuhtauksien hallinnassa on muuta­ma perusperiaate: epäpuhtauslähteen vaikutusalue tulee rajoittaa ja epäpuh­tauspitoisuus hengitysilmassa laimentaa. Rajoittamisessa jo perustason maskit toi­mivat pisarointia paikallisesti vaimentavi­na ja rajoittavat muiden riskiä pisaratar­tunnalle. Ilmassa oleva viruksia sisältävä aerosolipitoisuus taas laimenee tehok­kaan ilmanvaihdon ja suodatuksen avul­la. Maskien käyttö ja hyvä ilmanvaihto yhdessä vähentävät merkittävästi tartun­tariskiä sisätiloissa. Ilmanvaihdossa tulee käyttää ulkoilmaa, mikä Suomessa onkin normaali käytäntö useimmissa rakennus­tyypeissä.

Tutkimustietoa ei ole hyödynnetty

Koronan vauhdittamana Suomessa käyn­nistettiin korkeatasoista ja laaja-alais­ta tutkimusta, kuten AIRCO-, L2B- ja TUPA-hankkeet. Myös kansainvälises­ti asiaan paneuduttiin. Muun muassa eurooppalainen REHVA ohjeisti ilman­vaihdon käytöstä tartunnan estämiseksi. Lisäksi 239 tutkijaa 32 eri maasta alle­kirjoitti syksyllä 2020 kirjeen WHO:lle todistaen, että aerosolitartunta on yksi leviämistapa. WHO nostikin ilmavälit­teisyyden mahdolliseksi tartuntareitiksi. USA:ssa taas U.S. Centers for Disease Control and Prevention (CDC) päivitti ohjeistusta huomioimaan aerosolitar­tunta. Saksassa tiedostettiin ilmanvaih­don merkitys aina liittokansleria myöden. Angela Merkel totesi hyvän ilmanvaihdon olevan kustannustehokkain ase taistelus­sa koronaa vastaan.

Miksi meillä hyvä sisäilma ei ollut mukana keinovalikoimassa ja suosituk­sissa? Ehkä yksi syy on siinä, että käsien pesu ja maskien käyttö ovat helpos­ti todettavia ja ymmärrettäviä asioita. Hyvä sisäilma ja ilmanvaihto eivät ole samalla lailla konkreettisia ja helposti todennettavia. Paitsi että ovat. Viruk­sia erittyy sisäilmaan ihmisten hengitys­teistä. Ihmisperäisen epäpuhtauden, ja sitä kautta ilmanvaihdon toimivuuden, hyvä indikaattori on sisäilman hiilidiok­sidipitoisuus (CO2, ppm). Ei siis tarvitse mitata ilmavirtoja vaan voidaan seura­ta lopputulosta, sisäilman laatua, hyvin edullisella ja yksinkertaisella tavalla. Kun tunnetaan raja-arvot oikealle CO2-pitoi­suudelle, voidaan huoneessa olevasta näytöstä helposti lukea, onko ilmanvaih­to riittävää, pitääkö sitä tehostaa vai oli­siko syytä poistua tauolle. Mittarin näy­tön voisi muokata myös liikennevaloksi, jolloin oikeita lukuarvoja ei edes tarvitse muistella.

Aerosolitartunnan riskiä pienentää myös tilaan sijoitetut laadukkaat ilman­puhdistimet ja oikein toteutettu ilman­jako, jossa tuloilma tuodaan mahdolli­simman puhtaana hengitysvyöhykkeelle, eikä tilaan jää katvealueita. Perusasia on kuitenkin varmistaa riittävä ilman vaihtu­vuus ja epäpuhtauksien laimentuminen. Viruspitoisuudella on merkitystä taudin leviämiseen. Edes hyvä ilmanvaihto ja kirurgiset maskit eivät täysin suojaa tar­tunnalta, jos emme lisäksi huolehdi tur­vaväleistä ja hygieniasta. Ja kaikkien varotoimenpiteidenkin jälkeen on tartun­tariski vielä olemassa, se vain on hyvin paljon pienempi. Niin pieni, että useat harrastustilat, ruokaravintolat ja toimitilat voitaisiin pitää auki kohtuullisten ohjeis­tusten ja rajoitusten kanssa. Pandemian pahimmassa vaiheessa voivat ajallisesti rajatut kattavat sulkutoimenpiteet olla perusteltuja, mutta meidän on myös opittava elämään mahdollisimman nor­maalisti COVID-19:n ja tulevien pande­mioiden kanssa.

Kuva: Tiia Javanainen, Purotie Design