KITA: Loppuuko laatu käyttöönottoon?

Rakentamisen laatu ja rakennusten energian kulutus ovat olleet keskeisimpiä asioita, joita on seurattu rakentamiseen liittyvien säädösten valmistelutyön aikana. Nyt näyttää siltä, että kaikkein tiukimmat vaatimukset eivät toteudukaan. Voiko nyt siis hengähtää? Vai pitäisikö pysähtyä miettimään, miksi kumpaankin kannattaisi kiinnittää huomiota ihan omaehtoisesti, erityisasiantuntija Juha-Ville Mäkinen kysyy KITA-lehden kolumnissa.

Säädösten tarkoituksena ei ole kansalaisten ahdisteleminen. Päinvastoin, niiden tarkoituksena on suojella kansalaisia ja antaa viranomaisille mahdollisuuksia suojella kansalaisten etua. Tämä on myös rakennuksiin liittyvien säädösten tarkoitus. Asioita on helpompi ymmärtää oman kokemuspiirin kautta. Ympäristöasioiden lisäksi energian kulutus liittyy suoraan tilojen käyttämisestä syntyviin kustannuksiin, mennään siis kansalaisen kukkarolle. Rakentamisen laatu puolestaan liittyy suoraan turvallisuuteen ja terveyteen. Säädöksissä ei ole mitään vikaa, jos niiden ansiosta taskuun jää enemmän rahaa ja on turvallisempaa. Lisäksi on hyvä, että viranomainenkin voi valvoa ja tarvittaessa suojella meitä.

Säädösten valmisteluun liittyvä keskustelun aikajänne hieman hämmentää. Puhutaan rakentamisesta ja rakennuksen käyttöönottovaiheessa tapahtuvista toimenpiteistä. Siitä muutaman kuukauden pituisesta ajasta, joka edeltää kymmeniä käytön aikaisia vuosia. Pieniä energialaskuja ja terveellisiä olosuhteita halutaan kuitenkin rakennuksen koko elinkaaren ajan. Uskommeko jotenkin, että rakennuksen tekniset järjestelmät säilyttävät suorituskykynsä vuosikymmenten ajan ihan itse ja ilman huoltoa? Näinhän ei tietenkään käy. Asia on meille ehkä tutumpi autojen tai tietoverkkojen kautta, joita huolletaan ja ylläpidetään hyvin säännöllisesti. Tai tarkemmin, ostetaan asiantuntija huoltamaan tai ylläpitämään. Harva meistä haluaa itse kajota kumpaankaan noista, muuten kuin vaativana kuluttajana.

Tuntuukin siltä, että rakennuksen teknisten järjestelmien suorituskyvyn säilymiseen ei sen sijaan kiinnitetä juurikaan huomiota. Sen huomaa esimerkiksi, jos vertaa Maankäyttö- ja rakennuslain valmisteluun liittyvää keskustelua siihen, mitä käytiin Sosiaali- ja terveysministeriön asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteita koskevan asetuksen (545/2015) valmistelutyöhön aikana. Kyllä, sellainen asetus annettiin viime vuonna ja sitä velvoittavana, jonka vastuulle asia kuuluu. Asetuksella säädetään niistä olosuhteista, joihin tilojen käyttäjien on katsottu voivat altistua ilman haittaa terveydelle. Sieltä löytyvät mm. ne olosuhderajat, joita taloteknisten järjestelmien tulisi ylläpitää.

Rakentajien saatua työnsä valmiiksi paikalle eivät saavu tekniset asiantuntijat, jotka ottaisivat järjestelmät hoiviinsa. Kuka varmistaa energialaskujen ja olosuhteiden pysymisen halutulla tasolla? Kuka siis toteuttaa samoja palveluja, joita uuden auton hankkijalle tarjotaan jo ennen ulosajoa? Tai joita ilman minkään toimiston tietotekniikka ei olisi viikkoakaan luotettavalla tasolla. Rakennustenkin teknisissä järjestelmissäkin jälkimarkkina on kuitenkin olemassa ja se varmasti jopa kasvaa tulevaisuudessa. Järjestelmät monimutkaistuvat ja käyttäjien vaatimukset kasvavat. Olosuhteiden vaikutuksia työtehoon, asiakaskäyttäytymiseen, terveyteen ja viihtyvyyteen osataan arvioida koko ajan paremmin. Jos käytön aikaisia kustannuksia saadaan ylläpitoon liittyvillä palveluilla pienennettyä ja tilojen käyttäjät tyytyväisiksi, niin hankintapäätöshän on kiinteistön omistajalle tuottava investointi.

Tuntuukin oudolta ajatella, että näille palveluille ei olisi kysyntää. Useilla muilla palvelualoilla ajatellaan, että palvelujen tarjoajan on tunnettava asiakkaiden tarpeet jopa paremmin kuin asiakkaat itse. Palvelujen myynti on helpompaa kun niiden asiakkaalle tuoma lisäarvo on jo etukäteen osoitettavissa. Olisikohan meidän jo aika ymmärtää, kuinka paljon käytämme rahaa haluttujen olosuhteiden ylläpitämiseen? Kuinka paljon rahamäärää tai häiriöherkkyyttä voitaisiin pienentää ylläpitovaiheen aikaisilla teknisillä palveluilla? Paljonko saatavasta hyödystä kannattaisi investoida näiden palvelujen hankintaa? Mikä olisi sopiva tuottoprosentti?

Lähde: KITA-lehti. Tututu lehteen.