LVI-konsultista kouluttajaksi ja keksijäksi

LVI-hommissa naisen pitää skarpata. Jos tekee virheen, ei tee virhettä insinöörinä vaan naisena. Mieskin joutuu myymään asiantuntijuutensa, nainen tuplasti. Mutta kun on nähnyt vaivaa ja ansainnut luottamuksen, saa pitkäaikaisia asiakkaita ja yhteistyökumppaneita.

Pirkko Pihlajamaasta ei pitänyt tulla LVI-ammattilaista. Koulussa ammatin­valinnanohjaaja totesi, että kun olet hyvä matematiikassa, menet sitä luke­maan. Toinen perustelu oli, että velikin luki matematiikkaa. Pirkko oli matkalla matematiikan opettajaksi.

Opiskelun aikana hän törmäsi lehtiar­tikkeliin, jossa kerrottiin, kuinka oppilaat kiusaavat opettajia. Veljen ystävän suosi­tuksesta hän ryhtyi ottamaan selvää tek­nisistä aloista. LVI vaikutti ihmisläheiseltä, siinä voi yhdistää muutakin kuin kovaa tekniikkaa. Ei Pirkko silti matematiikkaa hylännyt, vaan valmistui Helsingin yli­opistosta luonnontieteiden kandidaa­tiksi. Diplomi-insinöörin tutkinnossa Pihlajamaa sai hyvitystä matematiikan opinnoistaan.

Otaniemessä ei tytötelty

Täysin outo ilmiö ei Pirkko Pihlajamaa koneosastolla ollut. Yleensä vuosikurs­silla oli 1–2 naista, mutta 1970-luvun lopulla parinkymmenen hengen ryhmässä oli viisi naista. Teekkarien LVI-kerho oli loistava paikka suhteiden luontiin. Mies­puoliset opiskelijat suhtautuivat sujuvasti naiskollegoihin; Otaniemessä ei tytöttelyä esiintynyt, se tuli vastaan vasta myöhemmin työelämässä.

Pihlajamaan mielestä LVI-ala sopii nai­selle paremmin kuin hyvin. Palveluam­matissa tarvitaan vähintään yhtä paljon psykologiaa kuin tekniikkaa, ja ihmissuhdeasioihin naisilla on paljon annettavaa. LVI-insinöörin on osattava myydä olosuh­teita; ne ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin hyvinvointiala.

Miehille Pihlajamaa muistuttaakin, että vaikka kuinka rakastaisitte jenkoja ja kierteitä ja teknisiä ominaisuuksia, tavallinen ihminen tarvitsee ”palveluavauk­sen”. Hänelle pitää kertoa kansantajui­sesti, mikä vika patterissa tai ilmanvaih­tokojeessa on. Tarvitaan aitoa läsnäoloa, ihmisten kohtaamista ei voi digitalisoida.

Hyvä työtilanne vei Tampereelle

Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1980 valmistuttuaan alun perin lahtelai­nen Pihlajamaa päätti, että koti ei tule olemaan pääkaupunkiseudulla. Työti­lanne sinällään oli hyvä; piti vain poh­tia, mitä elämältään haluaisi. Pirkko tunsi henkilöitä Air-Ix:stä ja jätti sinne avoimen haun. Suunnittelijan ja tutkijan työt kut­suivat Tampereelle.

Pirkko Pihlajamaa oli Air-Ix:n suunnit­telupäällikkönä, kun vuonna 1993 perus­tettiin AX-Suunnittelu. Siellä hän eteni Teollisuus-LVI-yksikön johtajaksi. Titteli ei aina riittänyt, joihinkin tarjouksiin ja lausuntoihin piti ottaa miespuolinen­kin nimi tasa-arvoisessa Suomessa vielä 2000-luvulla.

Päätyön ohella Pirkko Pihlajamaa oli AX-Universityn vastuuhenkilö sekä toimi asiantuntijaluennoitsijana useiden orga­nisaatioiden tilaisuuksissa. Hän oli myös AX-Suunnittelun asiakaslehden päätoi­mittaja ja kirjoitti artikkeleita LVI-alan leh­tiin. Pirkko oli mukana tekemässä lausun­toja Tampereen ammattikorkeakoululle. Kun keskustelu LVI-insinöörikoulutuksen käynnistämisestä Tampereella sähköisen talotekniikan rinnalle alkoi, Pihlajamaa tunsi, että nyt olisi mahdollisuus tehdä muutakin kuin suunnittelutehtäviä.

Ennen TAMKia oli Pirkanmaalla Tampe­reen teknillisessä korkeakoulussa Her­vannassa opetettu LVI- ja kylmätekniik­kaa, mutta opetus valitettavasti loppui myöhemmin 2010-luvulla. Pihlajamaan tultua valituksi TAMK:n ensimmäiseksi LVI-lehtoriksi vuonna 2008 hänen teh­täväkseen tuli luoda oma LVI-suuntautumispolku ja olla osaltaan rakentamassa talotekniikan kokonaispakettia. Virtaa tuli kummasti lisää, kun totesi olevansa kut­sumustehtävässä. Haasteet ottivat niin työ- kuin vapaa-ajankin. Kun koki, että on annettavaa, ja mahdollisuus tartuttaa innostus myös opiskelijoihin, huomasi pian olevansa toisen ponnistuksen jäl­keen tiukasti kiinni kolmannessa ja sen jälkeen neljännessä.

Antoisinta opettajan työssä on saa­da nuoret ymmärtämään asiakkaan tar­peet kokonaisuutena. TAMK:ssa koulute­taankin talotekniikan ammattilaisia, jotka ymmärtävät sekä rakennus-, LVI- että sähköistä talotekniikkaa.

Asiakkaalle ei voi sanoa, että ”ei kuulu mulle vaan säh­kärille”. Jokaisen tulevan talotekniikan ammattilaisen pitää pystyä ratkomaan asiakkaan ongelmia, vaikka ei naapuri­aselajia yksityiskohtaisesti hallitsisikaan. Työnantajat arvostavat ”sähköputki-insinöörejä”, jotka ymmärtävät riittävästi kumpaakin talotekniikan sektoria unoh­tamatta yhdistävää automaatiotekniik­kaakin.

Opetustyön ohessa ja rinnalla ammat­tikorkeakouluissa tehdään erilaisia tutki­mushankkeita. Yhden tällaisen tutkimus­hankkeen yhteydessä syntyi keksintö, jonka tiimoilta synnytettiin spin off -yri­tys Aeroff Oy kesäkuussa 2019. Uusin mielenkiintoinen urapolku opetusteh­tävistä eläkkeelle siirtymisen jälkeen on ollut toimiminen osakkaana, keksijänä ja tuotekehittäjänä.

Lisää ammattiylpeyttä!

Pihlajamaa peräänkuuluttaa talotekniik­kaan lisää ammattiylpeyttä. Talotekniik­ka pitää nostaa rakentamisen kärkeen samalle tasolle arkkitehtuurin, rakennus­tekniikan ja muiden rakentamisen alo­jen kanssa. Ilman toimivaa talotekniikkaa rakennus on pelkkä monumentti; tek­niikka tekee siitä käytettävän. Arkkitehti suunnittelee rakennuksen, sisustussuun­nittelija kalustaa sen, mutta talotekniikan ammattilainen luo ja ylläpitää olosuhteet.

Uran yksi kohokohta oli vuonna 2013, kun LVI-Naiset ry palkitsi Pirkko Pihlaja­maan Vuoden LVI-naisen tittelillä hänen alan hyväksi tekemästään työstä. Perus­teluissa todettiin hänen tuoneen alaa positiivisesti esille ja toimineen elävä­nä esimerkkinä siitä, että LVI sopii hyvin myös naiselle. Pirkko kokee, että kysees­sä on tunnustus koko alalle, josta voi olla ylpeä.

Sukujuhlissa lääkäriltä tiedustellaan muina miehinä oireiden vakavuutta ja juristeilta sopimusten tulkintaa. Pirkko Pihlajamaa neuvoo naapureitaan, suku­laisiaan ja tuttaviaan LVI-asioissa. Koto­na tekninen tila on Pirkon valtakuntaa, silloin kun puutarhanhoidolta, seurakun­nan luottamustehtävistä ja kuoroharras­tuksista kerkeää.

Oman kodin talotekniikka

Pihlajamaiden omassa asunnossa on monenlaista talotekniikkaa. 2000-luvun alussa rakennettuun taloon tehtiin ensin öljylämmitys lattialämmityksellä sekä ilmastointi pyörivällä LTO-kennolla. Silloin alueella ei ollut vielä kunnallis­tekniikkaa, joten tarvittiin oma pora­vesikaivo ja maasuodatuskenttä. Talon laajennuksessa 2013 uima-altaan veden lämmityksen myötä siirryttiin maaläm­pöön ja otettiin aurinkokeräimetkin mukaan. Allasosastolle tarvittiin tietysti allasveden käsittelyjärjestelmä ja uusi ilmastointikone kosteudenhallintatek­niikkoineen. Kunnallistekniikkakin oli jo tullut alueelle, joten siihen liityttiin ja poravesikaivo jäi pihakasteluun ja autonpesun tarpeisiin. Energiankulutus-seuranta useilla eri mittareilla innoitti hankkimaan 2017 ja 2020 vielä aurinkopaneelitkin katolle. Laitteiden huolto ja toiminnan seuranta automaatiota ja mittareita hyödyntäen on inspiroivaa. Joitakin korjauksia ja uusintoja on tar­vinnut vuosien varrella teettää osaavilla talotekniikka-asentajilla.

Kuva: Tiia Javanainen, Purotie Design