LVI-talo kaatui neljä kertaa

LVI-Teknisten Urakoitsijoiden hallitus keskusteli syksyllä 2003 ja keväällä 2004 LVI-talohankkeesta ja siihen liittyen liiton kiinteistöomaisuudesta, joka käsitti Kiinteistö Oy Yrjönkatu 13:n osakkeita ja Kivijärven vanhan kansakoulun. Kuten tällaisissa hankkeissa on tavanomaista, asialle pistettiin selvitysmies.

Selvitysmieheksi kutsuttiin liiton edellinen puheenjohtaja, talousneuvos Kauko Piiroinen. Liiton johtokunta päätti kesäkuussa 2004 toimeksiannosta, jonka mukaisesti Piiroisen tuli selvittää, onko mahdollista koota yhteisryhmä (liittoja, yrityksiä) yhteisen katon alle. Erityisesti tuli paneutua siihen, mitkä ovat yhteiset tekijät ja mistä syntyy lisäarvoa.

Rohkaiseva alkuinnostus

Talohanke tuli jälleen ajankohtaiseksi, kun LVI-TU:n palvelusopimus Tieto- ja tekniikka-alojen liiton TIKLI:n kanssa oli päättymässä. LVI-TU päätti selvittää läheisten liittojen kiinnostuksen yhteisten palvelujen hyödyntämiseen ja tilojen osittaiseen yhteiskäyttöön. Piiroinen haastatteli kahdeksan yhteisön puheenjohtajat ja totesi kaikkien olevan asiaan innostuneita ja toivovan, että vihdoinkin LVI-järjestöt saataisiin toimimaan saman katon alla. Lisäarvoa toivottiin saatavan alan yhtenäisyyskuvasta sekä jäsenistöille että ulkomaailmaan. Alan viestintää voitaisiin toteuttaa keskitetysti ja toimistopalveluja järkeistää, pitipä joku liittojen yhdistämisiäkin mahdollisena. Uhkina koettiin mahdollisesti suuri alkuvaiheen taloudellinen panostus ja työpaikkojen väheneminen.

Kyselyhetken ja lähitulevaisuuden tarpeiksi vastaajat arvioivat noin 40 toimistohuonetta ja useita pienempiä neuvottelutiloja, jotka voitaisiin tarvittaessa yhdistää jopa 100–120 hengen tilaksi. Sijainnin tulisi olla enintään 5 kilometriä Helsingin keskustasta ja sinne tulisi päästä hyvin niin henkilöautolla, bussilla kuin junallakin. Isommat liitot olivat valmiita ostamaan tarvitsemansa tilat, pienemmät halusivat toimia vuokratiloissa.

Yhteenvetona selvitysmies ehdotti raportissaan marraskuussa 2004, että kiinnostuneet kutsutaan tilaisuuteen, jossa varmistetaan sitoutuminen hankkeeseen. Mikäli osallistujat ovat edelleen LVI-talon perustamisen kannalla, hankkeesta tehdään projekti, johon nimetään vastuutaho tai -tahot. Piiroinen korosti tiukkaa aikataulua, jolla varmistetaan sitoutuminen hankkeeseen ja siinä pysymiseen.

Uusi selvitysmies kartoitti kohteita

Myönteisen suhtautumisen ja saatujen sitoutumisten perusteella katsottiin perustelluksi jatkaa selvitystä. Selvitysmiehen tehtävän otti Kauko Piiroisen sairauslomasta johtuen LVI-TU:n hallituksen jäsen, DI Heikki Lamminaho. Toimeksiannossa pyydettiin selkeää ehdotusta jatkotoimenpiteiksi; selvitysmiehen piti kartoittaa alueet, joilta sopivaa tilaa olisi löydettävissä ja tehdä ehdotus tilaratkaiuksi. Eri vaihtoehtojen taloudellisuutta tuli myös punnita ja lopuksi laatia ehdotus toimintasuunnitelmaksi aikatauluineen. Selvitysmiehellekin asetettiin tiukka aikataulu: työn katsottiin olevan tarpeen valmistua ennen syksyä 2005, jotta vuoden 2006 toiminnan suunnittelussa voidaan ottaa huomioon mahdolliset ratkaisut ja sitoumukset. Toimintojen kokoaminen yhteen osoitteeseen on myös muutos, joka herättää liittojen henkilökunnassa keskustelua ja arvosteluakin.

Sijoittumisvaihtoehtoja pohtiessaan selvitysmies jätti Helsingin keskustan kustannussyistä vähemmälle huomiolle. Tosin yllättävänä ja mielenkiintoisena vaihtoehtona Lamminaho kävi keskusteluja EK:n hallintojohtajan kanssa Eteläranta 10:ssä vapautuneista tiloista. Etelärannassa olisi ollut mahdollisuus laajempaan järjestöyhteistyöhön ja myöskin tietynlaiseen profiloitumiseen.

Tarkemman tutkimisen kohteina olivat Vantaan Aviapolis-alue ja Espoon Leppävaara sekä hankkeessa kahden mukana olevan liiton omistuksessa olevat tilat Helsingin Kannelmäessä ja Yrjönkadulla. Pohtipa selvitysmies oman toimistorakennuksen rakennuttamistakin Kehä III:n sisäpuolelle. Hän kuitenkin arveli tilantarpeen olevan sen verran muuttuva, että rakennuksen mitoituksella alussa varmaan jouduttaisiin maksamaan käyttämättömästä tai vajaakäytössä olevasta tilasta ja myöhemmin tila taas saattaisi rajoittaa toiminnan kehittämistä.

Muillakin järjestöillä oli vastaavanlaisia hankkeita meneillään. Rakennusteollisuuden piirissä valettiin perustuksia Rakentajatalolle, palo- ja pelastusalan järjestöt selvittivät omaa Palotaloaan ja rakennusalan asiantuntijajärjestöt RIA, RIL, RKL ja SAFA Rakennusasiantuntijoiden taloa. Selvitysmies oli yhteydessä näiden hankkeiden vetäjiin. Yhteistä nuotitusta ei löydetty.

Edustavuus vai edullisuus?

Heikki Lamminaho jätti raporttinsa 11.8.2005. Hän arvioi tulevaisuudessa Business Park -vaihtoehtojen yleistyvän ja tarjoavan muuntojoustavia ratkaisuja, mutta piti tarkoituksenmukaisimpana ja edullisimpana ratkaisuna Kannelmäen Sitratori 5:n kiinteistön kehittämistä LVI-talohankkeena. Suomen LVI-liitto SuLVI omistaa kiinteistössä kokonaisen kerroksen ja sen alapuolinen kerros oli ollut pitkään myynnissä. Lamminaho piti mahdollisena, että LVI-TU voisi sijoittaa varojaan ko. kiinteistöön ja näin voitaisiin käynnistää 2 x 438 neliön toiminnallinen suunnittelu.

Selvitysmies esitti, että LVI-TU:n ja SuLVI:n hallitukset nimeävät työryhmän, johon kuuluvat ko. liittojen puheenjohtajat ja toimitusjohtajat. LVI-TU neuvottelee ehdollisen kaupan myynnissä olevasta kerroksesta. Samanaikaisesti tehdään suunnitelma molempien kerrosten korjaamisesta ja taloteknisten järjestelmien parantamisesta kustannuslaskelmineen. Niiden pohjalta määritetään osallistujille vuokrattavien tilojen määrä ja alustava vuokra sekä muut palvelu- ja käyttökulut.

Lamminaho arvioi, että alkuvaiheessa tilojen käyttöaste jää alle 75 prosentin, joten LVI-TU ja SuLVI joutuvat vetureina ottamaan taloudellista riskiä.

Länget kaulaan

LVI-TU:n ja SuLVI:n puheenjohtajat ja toimitusjohtajat tapasivat 13.10.2005 asian johdosta ja keskustelusta raportoitiin LVI-TU:n hallituksen kokouksessa 31.10.2005 selvitysmiehen raportin käsittelyn yhteydessä.

Hallituksen kokouksen pöytäkirja kuittaa LVI-talohankkeen lyhyesti: Hallitus päätti, että selvitysmiehen raportti ei johda toimenpiteisiin. Selvitysmiehille esitettiin parhaimmat kiitokset ansiokkaasta työstä.

Mitä oli tapahtunut?

Kiinnostuksen sekä myönteisen suhtautumisen ja lopullisen sitoutumisen välillä on tämän tyyppisissä hankkeissa useita liikkuvia tekijöitä. Sitoumuksia ei haluta tehdä ennen kuin viimeisenkin klemmarin hinta on tiedossa seuraaviksi viideksi vuodeksi. Joillakin mukaan lähtemistä rajoittivat olemassa olevat vuokra- ja palvelusopimukset. Eräs liitto edellytti, että samaan rakennukseen saadaan koko talotekniikka-ala. Usea liitto ilmoitti, että seuraa hanketta mielenkiinnolla ja saattaa myöhemmin olla siinä mukana. Lopputulema oli, että 15:sta lähinnä talotekniikkaa edustavasta järjestöstä ja näiden omistamista yhtiöistä selkeän sitoutumisensa ilmoittivat LVI-Tekniset Urakoitsijat, Suomen LVI-liitto ja VVS Föreningen i Finland.

Vaikka LVI-TU oli sitoutunut hankkeeseen, hallitus ei ollut täysin yksimielinen. Eräs hallituksen jäsen julisti voimakkaasti ja äänekkäästi näkemyksenään, että liiton tehtävä ei ole kerätä omaisuutta ja sijoittaa kiinteistöihin vaan käyttää rahat jäsenten hyväksi.

Hallituksessa epäiltiin myös Kannelmäen houkuttelevuutta järjestöjen sijaintipaikkana, vaikka sinne onkin hyvä junayhteys. Vaikka tilat olisi saatu edullisesti, hyvin todennäköinen vajaakäyttöaste olisi heikentänyt aikeen taloudellista toimivuutta, riski kun oli lähinnä LVI-TU:lla SuLVI:n tilojen ollessa täyskäytössä.

Sitratorilla käyneet eivät halunneet olla lähemmässä tekemisessä alueella pyörivään yhteiskuntaelämään sopeutumattomaan ainekseen.

LVI-talo kaatui lähes rytinöittä. Kuten moni muukin järjestötalohanke, ellei Rakennusteollisuus RT:n jäsenliittojen pääosan sijoittumista vuonna vuoden 2017 lopulla EK:n tiloihin Etelärantaan haluta kutsua Rakentajataloksi.

Ainakin neljäs yritys

LVI-taloa oli yritetty pystyttää jo kolmasti aiemmin, 70- ja 80-lukujen puolivälissä sekä 1990. LVI-Keskusliitto tiedusteli vuonna 1975 Putkijohtotyönantajainliitolta osallistumista yhteiseen talohankkeeseen. Tarkoitus oli että taloon olisivat sijoittuneet kaikki merkittävimmät LVI-alan järjestöt. Tämä hanke ei toteutunut, kuten ei seuraavakaan yritys vuonna 1986. Tällöinkin LVI-Keskusliitto oli kutsunut LVI-järjestöjen edustajia neuvottelemaan toimitilojen hankkimisesta Helsingin Kannelmäestä, samasta kiinteistöstä, joka myöhemmin oli myös selvitysmies Heikki Lamminahon ehdotuksena LVI-taloksi. Keskusliiton toimitusjohtaja tarjosi samaa kohdetta 1990 myös vasta perustetulle LVI-Erikoisurakoitsijoille.

Kuva: Tiia Javanainen, Purotie Design