LVI-urakoinnin kultasormi

LVI-urakoitsija Veikko Juvan poika Henri Juva lähti lukemaan kirjallisuutta ja este­tiikkaa, jotta ei joutuisi LVI-yrittäjän työtä jatkamaan. Toisin kävi. Sittemmin huma­nististen tieteiden kandidaatista sukeutui Suomen LVI-yrityskauppojen kultasormi: hän osti urakointiliikkeitä vähittäin ja myi ne tukussa. Kauppanimiä olivat Vesijoh­toliike Juva, LVIS-Teklog ja LVI-Juva sekä Quattro Mikenti Group.

Isän varhaisen ja yllättävän poismenon johdosta Henri Juva joutui 27-vuotiaana luopumaan unelmatyöstään toimittajan ammatista, ja vanhimpana viidestä sisa­ruksesta tarttumaan Vesijohtoliike Juvan ruoriin. Haltuunotto olisi saattanut jää­dä väliaikaiseksikin, mutta kun yrityksen avainhenkilöt toivottivat hänet tervetul­leeksi firmaan, toimittajan työ sai jäädä.

Vertaistukeaan tarjosi myös paikal­linen urakoitsija, kilpailijakollega, joka marssi liikkeeseen ja totesi, että ”Jos minä nyt otan firman osakkeet ja sinä pysyt toimistossa, kun et näistä asioista mitään ymmärrä”. Koiraspuolisen kont­toripäällikön pesti ei kuitenkaan Henri Juvaa kiinnostanut.

Kauaa ei nokka tuhissut, kun lahte­lainen pienehkö urakointiliike oli kasva­nut 330 henkeä työllistäväksi ja kuudella paikkakunnalla toimivaksi yhtiöryhmäk­si. Kasvu tehtiin pääasiassa yritysostoin, erityispiirteenä oli rakennusliikkeiden LVI-urakoinnin haltuunotto. Kasvu oli pakon sanelemaa, sillä pieni yritys ei olisi pystynyt elättämään kieppeinä toimite­tuista taipuisista putkista maksettavista normitunneista tai ilmanvaihtokanavien kannakointiväleistä epäkiinnostunutta humanistia.

Sitten tuli ensimmäinen tilipäivä. Juva myi yritysryhmänsä Huberille, mutta jäi ostajayrityksen palvelukseen ollen viime vaiheessa sen toimitusjohtaja.

Harrastuksesta syntyi konserni

Huber myytiin YIT:lle 1995, ja Juva läh­ti lempiharrastamaan eli purjehtimaan. Vaikka kaikki paitsi purjehdus on turhaa, Henri oli turhan nuori jäämään makaa­maan rahakasan päällä. Ja kun hän ei päässyt Kauppalehteen toimittajaksi, hän suostui koulutusyritys Rastorin toi­mitusjohtajaksi eli saneeraajaksi. Yhteys LVI-alaan säilyi kahtakin kautta: monen LVI-yrittäjän ja esimiehen taustalla on Rastorin työteknikon tutkinto. Toisekseen Juvan työsuhteen ehtoihin kuului, että hän saa harrastaa LVI-asennusta.

Kolmessa vuodessa kävi selväksi, että Juvan kyvyt eivät olleet parhaassa käytössä liitutaulujen ja yliolanheitinten maailmassa. Sen sijaan harrastus, sivutoi­minen LVI-yrittäjyys, tuotti yritysryppään, joka vaihtoi vuonna 2000 noin 16 miljoo­naa euroa. Tuli toinen tilipäivä, kun Juva myi LVIS-Teklogin ja LVI-Juvan Skanskal­le. Ja aiempaan tapaan hän siirtyi ostajan muonavahvuuteen rakentamaan talotek­nistä toimialaa nimellä Skanska eLVIS.

Uusi pohdinnan paikka tuli, kun Skans­ka pisti talotekniikan yritysostot holdiin. Alakonsernin toimitusjohtajuus ei tarjon­nut kummoistakaan haastetta henkilöl­le, joka oli menetyksellisesti rakentanut kaksi konsernia yrityskaupoin. Alkoi kol­mas reissu.

Kolmas ja neljäs reissu

Henri Juva osti vuonna 2005 leppävirta­laisen Mikenti-yhtiön, joka oli erikoistu­nut siirrettävien rakennusten ja valmis­talojen LVI-järjestelmien asentamiseen. Yritysostojen, yritysten perustamisten ja fuusioiden myötä muodostui Quattro Mikenti Group, joka kuuluu Suomen talo­tekniikkaurakoinnin kolmen suurimman yrityksen joukkoon. Kolmas tilipäivä koit­ti, kun Juva vuonna 2017 myi pääosan osakkeistaan pääomasijoittajalle. Kau­pantekohetkellä konsernin liikevaihto oli lähes 130 miljoonaa euroa ja se työllisti 450 henkeä. Konsernin kauppahinnaksi on arveltu 30 miljoonaa euroa.

Juvan mielestä rakentamisessa on paljon erityisaloja, joissa resursseja kes­kittämällä voisi luoda tehokkaampia rakenteita ja toimintatapoja. Tuntuma rakentamiseen ja talotekniikkaan säilyy Henri Juvan ja Erkki Stenbergin omista­man sijoitus- ja kehitysyhtiö Kaskeajat Oy:n kautta. Kaskeajilla on kumppanuuk­sia yrityksissä, joiden toimiala on tuttu Juvalle ja LVI-tukkukaupassa pitkään toi­mineelle Stenbergille. Neljäs reissu on siis meneillään.

Ravintolabisnes on ollut aina lähei­nen Henri Juvalle asiakkuuksien kautta. Nyt hän on poikiensa omistaman Skiffer-ravintolaketjun taustayhtiön hallituksen puheenjohtaja. Ja muuhunkin pikkukivaan voisi tarttua, jos sellaista sopivasti kosketusetäisyydelle sattuisi. Omistaja­kokemusta on muun muassa Sisu-Autos­ta, rakennusautomaatioyritys Computecistä ja nettikauppa Netraudasta.

Kirjoittajasta lukijaksi

Toimittajan ura jäi vajaan kymmenen vuo­den mittaiseksi. Pisimpään Juva oli Suo­men Tietotoimistossa, mutta kokemus karttui myös Etelä-Suomen Sanomissa, Postipankin tiedotusosastolla ja Purjeh­tija-Seglaren -lehden päätoimittajana. Juva jatkoi kirjoittamista ammatinomai­sesti varsin pitkään päätoimien rinnalla,  mutta sitten piti päättää, onko järkevää valvoa näppäimistön äärellä aamuyöhön jonkin tekstinpätkän synnytystuskissa, kun muutakin askaretta on ihan riittävästi.

Henri Juva on kirjoittanut yksin tai yhdessä muiden asiantuntijoiden kans­sa lukuisia veneilyyn liittyviä kirjoja. Yritysjohtajana hän ei ole malttanut olla panematta sulkakynäänsä liikkeenjoh­tamiseenkaan. Juva ja toinen tunnettu lahtelainen sananiekka Jukka Kuikka ovat kirjoittaneet kirjan Talouselämän sanava­raston varasanasto.

Juvan intohimo ja rakkain harrastus on purjehdus. Palkollisena hän piti huo­len siitä, että koko kesäloman sai viettää vesillä. Koska yrittäjällä ei ole kesälomaa, Juvalla oli mahdollisuus veneillä touko­kuusta lokakuuhun. Nyt, työeläkekortti taskussa ja ilmastonmuutoksen lyhen­tämän talven myötä, purjehdukseen on mahdollista käyttää enemmän aikaa. Reissut ovat suuntautuneet pääasiassa eteläiselle Itämerelle ja Suomenlahdelle. Ison veneen kipparointi sujuu yksikseen­kin ja pitkillä siirtymätaipaleilla on aikaa syventyä merikorttien ohella kirjallisuu­teen. Juva lukee vuodessa noin 90 kirjaa, pääasiassa yleistä ja poliittista historiaa, muistelmia ja kaikenlaisia kaunokirjoja.

Kahta kertaa ei samaa kirjaa pitäisi haksahtaa ostamaan, sillä Juva on nuo­ruudesta alkaen kirjannut lukemansa kirjat vihkoihin. Ja koska hän ei luovu ostamistaan kirjoista, aina välillä tarvitaan puuseppää jatkamaan kirjahyllyä.

Koko toimialan palveluksessa

Henri Juva väittää, että hän ei omaa sel­laista sosiaalista osaamispääomaa, että voisi luonnehtia itseään järjestöihmiseksi. CV tosin käsittää vaaksan verran erilaisia luottamustehtäviä, sillä hän pääsi hyvin pian alalle tulon jälkeen toimialan jär­jestöjen näköalapaikoille. Tehtävät ovat käsittäneet erilaisia hallitusten jäsenyyk­siä ja puheenjohtajuuksia, Juva muun muassa toimi LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n hallituksessa vuodesta 2002 ja sen puheenjohtajana 2007–2014. Hän on LVI-alan keskeisten järjestöluottamus­tehtävien lisäksi toiminut muun muassa Rakennusteollisuus RT:n ja Suomen Yrit­täjien hallituksissa.

Järjestöuralle mahtuu monia ainut­laatuisia kokemuksia, joista pelkästään passiivisena toimiala- ja työnantajalii­ton jäsenenä olisi jäänyt paitsi. Juva oli työryhmässä, joka vuonna 1990 synnytti termin ”talotekniikka” maahamme. Eri­koista Juvan mukaan oli, että järjestöjen johdolla tehty strategiatyö onnistui niin hyvin viitoittamaan tulevaa. Aselajien eli talotekniikan osasektorien määrä on suurten asennusyritysten lisäksi kasva­nut pienissä ja keskisuurissa firmoissa. Ja rakentajat, jotka 1990-luvulle tultaes­sa olivat laajasti luopuneet LVIS-toimin­noistaan, palasivat rytinällä toimialalle.

Henri Juvan asiantuntemusta on käy­tetty laajasti rakentamisen ja talotek­niikan tutkimushankkeissa; osin siksi, että hän on halunnut olla vaikuttamassa jähmeän alan kehittymiseen ja osin siksi, että hän on nähnyt järjestöt ja niiden hankkeet parhaimmillaan rationaaliseksi tavaksi hoitaa yhteisiä asioita. Juvaa on pyy­detty puhujaksi, kun alan tapahtumissa on haluttu perinteiselle myötäsukaiselle silittämiselle ja keskinäiselle kehumiselle vaihtoehto. LVI-Päivillä 2005 kuulijoiden kulmakarvat kohosivat, kun Juva julisti, ettei läheskään kaikkia rakennuksia kan­nata korjata. Tarvitaan puskutraktori. Toi­sen kerran kulmakarvat nousivat, kun hän esitteli Kehä III:n sisäpuolella tarvittavan projektiorganisaation: siihen kuuluu yksi tai useampi juristi torjumaan pääurakoit­sijan tai rakennuttajan aina vain lisäänty­viä ja mihinkään perustumattomia vaa­timuksia.

Kun pistää itsensä likoon, tulee voitto­jen ja tappioiden lisäksi huomionosoituk­sia ja tunnustuksia. Viimeisin niistä mais­tuu aina makeimmalle. Juva oli syksyllä 2018 aidosti yllättynyt, kun kuuli, että hänelle myönnetään Pro LVI -palkinto. Tunnustus annettiin ensimmäisen ker­ran sen pitkässä historiassa urakoitsijal­le. Perusteluissa todettiin muun muassa: Henri Juva on arvostettu tulevaisuuden kehityskulkujen näkijä. Hänen roolin­sa koko talotekniikan alan kehittäjänä on huomattava. Juva on toiminnallaan määrätietoisesti nostanut talotekniikan merkitystä. Ja vaikka hänen näkyvä työ on tehty urakointiyritysten kautta, hän on ollut keskeinen alan taustavaikuttaja niin teollisuuden, tukkukaupan, suunnit­telijoiden kuin urakoitsijoidenkin näkö­kulmasta.

Juva itse tuumiskeli, että ehkä tämä huomionosoitus koskee myös urakoin­tia, ja hän sai tunnustuksen yhtenä sen kasvoista.

Ruuan ja viinin tuntija

Purjehduksen ja kirjoittamisen lisäksi Henri Juva rakastaa laadukasta ruokaa, joka saatetaan alas asianmukaisin juo­min. Matkoilla Juvalla on mukana tuorein Michelin-opas. Ruuat kotiin ja proviantin veneeseen hankkii isäntä, ja valmistusvai­heessa muilla kuin kipparilla ei ole asiaa keittiöön tai pentteriin. Toki veneen mie­histöllä on oikeus osallistua kattamiseen ja tiskaamiseen sekä aperitiivien valmis­tamiseen.

Hyvän ruuan ja juoman arvojen vaali­minen voi joskus sotkea kalenterin, noin kuvainnollisesti. Neljä kertaa maailman parhaimmaksi ravintolaksi valittu kööpenhaminalainen Noma on kulinaris­teille elämys ja syy matkustaa Tanskaan. Pöytävarauksen onnistuminen voi viedä kuukausia, jopa vuosia. Jos tuuri sitten käy ja aikoo Noman kokea, on syytä put­sata kalenteri ja ostaa lentoliput. Kuten Juvatkin tekivät.

Businesvainu jo nuorena

Henri Juvan taipumus saada liikeideat lentoon ilmeni jo nuorena. Kun Tampereella esitettiin 60- ja 70-lukujen taittees­sa Hair-musikaalia, Henri keksi 15-vuo­tiaana järjestää sinne Lahdesta linja-au­tomatkoja. Peruutusten varalta hän pyöristi reissun hintaa vähän ylöspäin. Paluumatkalla hävetti, kun rahaa jäi yli, ja niinpä Henri tarjosi kaikille huoltoasemal­la pullakahvit. Seuraavilla reissuilla hän pyöristi vähän lisää eikä enää hävennyt.

Muutoinkin Henri koki olleensa vähän erilainen nuori. Jälkeenpäin hän on kär­jistänyt, että Lahden lyseota kävi kahden­laisia poikia. Useimmat urheilivat, muut olivat taistolaisia. Siinä välissä oli toisi­naan ahdasta.

Yrittäjätoimintaa Henri Juva harjoitteli jo Suomen Tietotoimiston reportterina Lahdessa ollessaan yhdessä pitopalveluyrittäjä Tapio Tolvasen kanssa. Henril­lä oli vene ja Tapiolla tykötarpeet tarjoi­lun järjestämiseksi purjehduksen aikana. Miniristeilyille Päijänteellä riitti kysyntää, mutta työyhteenliittymä oli ajettava alas, kun päätyö häiritsi liikaa harrastusliike­toimintaa.

Elämä on

Menestyminen on tuonut paljon tulles­saan, mutta on se jotain vienytkin. Kun elää yhden elämän, muut jäävät elämät­tä. Menestyksen sisin on Juvalle itsenäi­syys: kun hän jo kauan sitten saavutti tärkeimmän tavoitteensa, taloudellisen riippumattomuuden, työnteko on sen jälkeen ollut erilaista. Mailaa ei tarvitse puristaa niin kovaa, jolloin tuloksetkin paranevat.

Urakoinnissa on tappiota paljon enemmän kuin voittoja, se on urakoin­nin laki. Jos voittaa liian usein, on laske­nut tai muuten arvioinut väärin ja nou­taja odottaa. Makeimmat voitot liittyvät onnistuneisiin yritysjärjestelyihin ja taita­viin ihmisiin, joille on kyennyt antamaan puitteet onnistua. Omintakeista on ollut tapa sitouttaa ostettujen yritysten henki­löstöä omistamisen kautta. Kun työteh­tävät firmassa kuin firmassa ovat verra­ten samankaltaisia eivätkä palkatkaan voi ratkaisevasti poiketa, omistajuus voi olla se pieni ratkaiseva tekijä.

Suuria suunnitelmia tulevaisuuden varalle ei haastatteluhetkellä 67-vuoti­aalla Henri Juvalla ole. Kun purjehdus­kelit kääntyvät rospuuttoon, voi siirtyä Ranskan Antibesiin. Ja keväthankien kan­taessa on Saariselän vuoro.

Ellei sitten jotain pikkukivaa kosketusetäisyydelle satu.

Kuva: Tiia Javanainen, Purotie Design