LVI-yritysten omistusrakenteista

Lukumääräisesti enin osa LVI-alan yrityksistä on pieniä ja henkilöomisteisia. Niillä on myös suuri osuus alan volyymista. Laskutavasta vähän riippuen alan kymmenen suurimman yrityksen osuus jää runsaaseen viidennekseen markkinasta. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on siis noin 80 prosentin osuus asennusmarkkinoista. Ja niiden kymmenen suurimmankin joukkoon mahtuu muutama perhe- tai sukuomisteinen yhtiö.

Perheyrittäjyys on LVI-alan eittämätön voimavara. Kuinka kauan?

Monella kaupan ja teollisuuden alalla keskittyminen on johtanut oligopolisiin asetelmiin. Päivittäistavarakaupassa neljä suurinta peittää pitkälti yli 90 prosenttia markkinasta. LVI-tukkukauppaan riittää kolme toimijaa ja alamme teollisuudessa on – neljännesvuosisadan EU-jäsenyyden ja kaupan vapautumisen jälkeenkin – säilynyt korkeita markkinaosuuksia.

Vanhan toimialaviisauden mukaan isot ovat isoja ja kasvavat, pienet pärjäävät aina, mutta keskikokoisilla on vaikeaa.

Keskittymistä toki tapahtuu, mutta muutokset osuuksissa ovat olleet vähäisiä. Ja luonnollisesti yrityskauppojen kohteena ovat keskikokoiset yksiköt. Yhden–kahden hengen yritysten toiminta yleensä vain hiipuu, ellei lähipiiristä löydy jatkajaa.

Moneen muuhun toimialaan verrattuna LVI-asentaminen kohtasi pääomasijoittajat myöhään. Kun pontimena ei ole rakkaus lajiin vaan toiminnan ja rakenteiden tehostaminen, uusia toimijoita eivät kaikki katso hyvällä. Toisinkin asian voi nähdä: toimialan markkina nähdään ulkopuolisin silmin houkuttelevana ja ennen kaikkea kasvavana.

Suurimmille toimijoille kotimarkkinan käsite on laajentunut. Ruotsalaiset asennusyritykset valtaavat Suomen markkinaa ja meiltä on menty lahden yli ja kauemmaksikin. Markkinaykköset molemmissa maissa ovat pörssiyhtiöitä.

Suhdanteet rassasivat rakenteita

Rakentamisen suhdannevaihtelut ovat EU:n tai ehkä pikemminkin euron myötä tasaantuneet niistä ajoista, kun korkotaso heitteli ja Suomen tasavallan kansainvälinen kilpailukyky palautettiin devalvoimalla tasaisin väliajoin.

Rakentaminen saattoi hiljetä kaksinumeroisin prosenttiluvuin ja silloin noususuhdanteen aikaisia organisaatioita piti purkaa. Pienissä yrityksissä omistaja tinki tuloistaan, mutta valtakunnalliset asennusorganisaatiot käyttivät, paitsi juustohöylää, myös terävämpiä välineitä, kun sopeuttivat toimintaansa.

Työtä vaille jäi teknikoita ja insinöörejä, joiden osaaminen hetkeä aiemmin oli kelvannut urakoinnin ja huollon johtotehtäviin vaativille työnantajilleen, eikä heillä muuta ammattia tai osaamista ollut. Niin syntyi kevyen kustannusrakenteen omaavia uusia yrityksiä, joiden omistajayrittäjillä oli hyvät liiketoiminnalliset valmiudet. Tällä tavoin sai alkunsa monen keskikokoon kasvavan yrityksen menestystarina.

Kun suhdanteiden jojoliike on jäänyt pois tai ainakin laimentunut, valtakunnallisten asennusorganisaatioiden suhteellinen asema on voinut hieman vahvistua.

Spin offien tapauksissa kasvuhakuisuus oli pakko, kun omistajat olivat toimihenkilöitä ja yleiskulujen kattamiseksi tarvittiin usean asentajan panos.

Muutoin suomalaisia pienyrityksiä on moitittu haluttomiksi kasvaa. Mutta miksi? Jos asennustyötä yrityksessään itse tekevät isä & poika tai kaksi veljestä eivät halua palkata ulkopuolista työntekijää, miksi heidän pitäisi. Riittää, että serkkupoika tulee avuksi, jos urakka uhkaa myöhästyä.

Perheyrittäjyys säilyy

Rakentaminen kaikkine alalajeineen on kauppaa ja teollisuutta työvoimavaltaisempaa. Työ käyttäytyy eri tavalla kuin tavarakauppa, automaatioon tukeutuva valmistus tai pääoma. Toisin kuin näissä, volyymiedut työssä ovat kyseenalaisia.

Rakentaminen on aina paikallista toimintaa. Materiaalit kulkevat edullisesti, vaikka maan ääristä, mutta tekeminen etäältä nostaa voimakkaasti kustannuksia. Sen vuoksi asennustoiminnalla on luonnollisia reviirejä, joissa paikalliset yritykset ovat vahvimmassa asemassa.

Kohteiden koko, paikallistuntemus, saneerauksen lisääntyminen, paikallinen päätöksenteko – näistä on pienempien yritysten eloonjäämisoppi tehty. Itsenäinen kenkäkauppa tai ketjuihin kuulumaton urheiluvälinekauppa ovat jo harvinaisuuksia, mutta toimiville LVI-yrittäjille ja yrityksille toimintaympäristö näyttäisi tarjoavan suotuisat olosuhteet myös tulevaisuudessa.

Tekniset ja liikkeenjohdolliset vaatimukset LVI-asennustoiminnassakin kasvavat. Menestyäkseen pienten ja keskisuurten yritysten on pysyttävä tässä kehityksessä mukana. Kun valtakunnalliset yhtiöt hiovat toimintansa konsepteja, yhteys paikalliseen asiakkaaseen, tämän syvällinen tuntemus, on paikallisen yrittäjän pysyvä kilpailuetu.

Alalle tulon kynnys on edelleen matala. Toiminta ei ole luvanvaraista. Oma osaaminen ja ensimmäisen asiakkaan luottamus riittävät liiketoiminnan aloittamiseen, mikä takaa, että uusia yrityksiä perustetaan jatkossakin vilkkaasti.

Kuva: Tiina Janavainen, Purotie Design