Minä vai me?

Nykypäivänä tuntuu vallitsevan vahva minä-ajattelu: kaikki mulle heti, muista viis. Toisaalta yhteisöllisyys kasvattaa jatkuvasti jalansijaa: yhteisöllinen asuminen sekä pienet yhteisötempaukset kuten roskienkeruu ja avustustyö. Sama pätee talotekniikka-alaan: minä vai me?

Talotekniikka-ala koostuu monenmoisista yksilöistä ja yhteisöistä. Yksilöt tekevät yhteisön. Ja yhteisö tekee toimialan. Yhteisöillä – organisaatioilla – on omat toiminnalliset ja liiketaloudelliset tavoitteensa, omat brändinsä. Jokainen kilpailee samoista asiakkaista ja markkinasiivuista. Mitä hyötyä me-ajattelusta olisi minulle, minun organisaatiolleni?

Karuissa oloissa yksilö on aina enemmän osana yhteisöä kuin omillaan. Vahva yhteisö turvaa ja laajentaa yksilöiden reviiriä, tarjoaa uusia mahdollisuuksia. Organisaatioiden omien tavoitteiden lisäksi alalla on yhteisiä tavoitteita, kuten taloteknisen urakoinnin aseman nostaminen kuivamuonasta herkkupatojen äärelle. Tässä kohtaa tarvitaan me-ajattelua. Houkutteleva ja osaava talotekniikka on alan kaikkien toimijoiden etu: kukoistava ala ruokkii yhteisöjään, kehittyy, vahvistaa asemaansa rakentamisen kentässä, lisää ammattiylpeyttä ja pätevää työvoimaa.

Minä-ajattelusta me-yhteisöksi muuttuminen on hidasta, mutta pienistä puroista kasvaa iso järvi. Eri organisaatioiden alaa edistävät toimet ja viestit tukevat yhteistä tavoitettamme. Tehdään talotekniikasta vetovoimainen ala opiskella, tehdä uraa, kehittyä ja verkostoitua. Yhdessä.

Pipsa Hiltunen, viestintäasiantuntija
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry

LVI-TU Blogit 3-2019