Rakennusyritykset ovat – ja ovat olleet – LVI-asennusliikkeiden suurin asiakasryhmä. Rooli on viime vuodet vain vahvistunut, kun sivu-urakoiden solmimisen sijaan tilaajat päätyvät yhä yleisemmin sisällyttämään erikoistyötkin pääurakoitsijan hankkimiksi alaurakoiksi.
Putkiasentaja on Suomessa edelleen melko uusi ammatti. Ensimmäiset havainnot putkiasentajista tehtiin viime vuosisadan alussa. Meillä ammattiryhmän edustajia oli aluksi vain suurissa kaupungeissa.
1980-luvulla opeteltiin päästämään irti keskitetystä hallinnosta. Yleisesti ajateltiin, että demokratian tunne vahvistuisi, kun päätöksenteko siirtyisi lähemmäs kansalaisia. Paikallishallinnon kehittäminen oli keskeinen ajan ilmiö. Se näkyi myös ammatillisessa koulutuksessa.
LVI-urakoitsijat ja LVI-tukkuliikkeet ovat vuosikymmenten ajan eläneet suhteessa, jota voitaisiin kuvata leikkisästi viha-rakkaussuhteeksi. Välillä on keskusteltu hyvinkin tiukasti, välillä on istuskeltu leppoisasti lasin ääressä Lapin hiihtokeskuksissa. Vuosien ja vuosikymmenten aikana tukkukauppojen rooli on muuttunut urakoitsijan logistiseksi kumppaniksi, urakoitsijan puolestaan asiakkaan kokonaispalvelijaksi. Muutosta on hiottu yhdessä.