Opiskelija-arviointi osaamisperusteiseksi

Ammattikorkeakouluissa joudutaan resurssien supistuessa pohtimaan, minkälaisilla opetusjärjestelyillä vähemmällä saataisiin enemmän? Tuotantokoneistoa on muutettava, jotta pienemmällä panostuksella saataisiin parempi tuotos. Tehoa haetaan lisää.

Opetuksen toteuttamista eli tuotantoa ohjaa opetussuunnitelma, joka on koulutuksen järjestäjän vahvistama asiakirja. Siinä kuvataan mm. oppimistavoitteet, opetuksen järjestäminen ja opiskelijoiden arviointi. Sen tulisi olla opettajille selkeä toiminnan ohjauksen apuväline, jonka perusteella tuotantokoneisto saadaan toimimaan halutulla tavalla. Oppilaitoksen toiminta tehostuu muuttamalla opetussuunnitelmaa siten, että opiskelijat saavuttavat työelämässä vaadittavat valmiudet nopeammin, osuvammin ja varmemmin.

Päätös opiskelija-arvioinnin muuttamisesta osaamisperusteiseksi on sinänsä helppo ymmärtää ja nopeasti pöytäkirjaan merkittävissä. Sen jälkeen opiskelijoiden osaamista ja toimintakykyä arvioidaan tilanteissa, jotka muodostuvat työelämälähtöisistä toiminnallista kokonaisuuksista. Perinteisten kurssien ja tenttien sijaan opiskelijat tekevät erilaisia projekteja tai tehtäviä joko työelämässä tai sen olosuhteita vastaavissa tilanteissa. Arvioinnissa korostuvat kokonaisuuksien hallinta, työtehtävien eri osa-alueilla vaadittava osaaminen ja oman toiminnan suunnittelu.

Päätöksen vaikutukset ovat huomattavan laajat. Opiskelija-arvioinnin muutosprosessissa joudutaan kuvaamaan oppimistavoitteet ja vaadittavan osaamisen sisältö. Tämä on toteuttava tarkastelemalla niitä tehtäviä, joihin opiskelijoiden halutaan työllistyvän valmistumisensa jälkeen. Se vaatii hieman aikaa ja vaivaa, mutta tavoite kannattaa kirkastaa ja konkretisoida. Samalla vahvistuvat myös työelämäyhteydet.

Kun oppimistavoitteet ja tutkinnossa vaadittava osaaminen on kuvattu, päästään miettimään, millä toimenpiteillä ne saavutetaan. Pohdinnan tuloksena nähdään varmasti muutostarpeita opetuksen sisällöissä sekä opetus- ja oppimismenetelmissä. Työelämän vaatimusten avaaminen tuo näkyviin, että muutakin tarvitaan kuin vain perinteisenä pidettyjä insinööritieteitä. Uusia opetettavia sisältöjä ilmenee, ja joitakin vanhoja voitaneen vähentää. Uudet oppimismenetelmät ja -ympäristöt yhdessä määriteltyjen osaamistavoitteiden kanssa vähentävät lähiopetuksen määrää.

Helppoahan tämä ei ole, ainakaan oppilaitoksen johdolle. Se joutuu siirtymään epämukavuusalueelle. Työelämän tarpeiden selvittäminen, tulevaisuuden ennakointi, toimintamallien suunnittelu ja opettajien mukaan saaminen muutoksiin vaativat ponnisteluja. Jotkut asiat joudutaan varmasti tekemään muutaman kerran ennen kuin ne onnistuvat. Mutta jotakin on tehtävä, tehoa on saatava lisää. Ja kun kerran tehtävä on, parempi tehdä kunnolla.

LVI-talotekniikassa oppilaitosten ja yritysten etu on tässä asiassa yhteinen. Enemmän ja osaavampaa työvoimaa tarvitaan. Yrityksistä löytyy asian kannattajia ja apua valitulla tiellä etenemiseen. Nyt on aika ryhtyä toimeen.

Juha-Ville Mäkinen, asiantuntija
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry