Palkkalupausten antajasta vahvaksi vaikuttajaksi

Jari Syrjälä: Työnantajaliitosta koko alan äänitorveksi

LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry julkaisi 2012 Lauri Seppäsen kirjoittaman 90-vuotishistoriikin Pitkä putki – LVI-alan työnantajatoimintaa 1922–2012. Kädessäsi oleva kirja ei ole historiikki, vaan tähän on kerätty tapahtumia ja alalla toimineiden ja toimivien henkilöiden kokemuksia ja muisteluksia vuosien varrelta, nykypäivästä ja jonkin verran jopa tulevaisuudesta.

Ajallinen kaari ulottuu Suomen Putkijohtotyönantajainliiton perustamisesta nykyhetken kautta tulevaan aikaan. Tarinoissa on pyritty välttämään 90-vuotishistoriikissa kerrottujen asioiden toistamista. Tekstit ovat kunkin kirjoittajan omaa kädenjälkeä; juurikaan en ole niitä muokannut.

Vuosisadan mittainen järjestötaival pistää pohtimaan, mikä on ollut Suomen Putkijohtotyönantajainliiton ja siitä periytyneiden liittojen tehtävä ja vaikuttavuus eri aikakausina – löytyykö jokin läpi historian pysynyt missio? Kyllä löytyy: liiton perustehtävänä on ollut ja on edelleenkin turvata jäsentensä toimintaedellytykset neuvottelemalla ja solmimalla työehtosopimukset, jotka mahdollistavat järkevän toiminnan vaihtelevissa suhdanneolosuhteissa ja jäsenyritysten ja niiden asiakkaiden erilaisissa tilanteissa. Ja tämä kaikki työrauhan säilyessä. Tosin, kuten aikakirjat kertovat, lakkoa ei ole pelätty eikä työsulkua epäröity käyttää, kun siihen on ollut tarvetta.

Ajan myötä työnantajaliiton toiminnassa vahvistuivat vaikuttaminen lainvalmisteluelimiin, päättäjiin ja virkamiehiin alan kannalta keskeisissä asioissa. Jäsenmäärän kasvaessa työmarkkinatoiminnan osiksi vakiintuivat neuvonta, koulutus, tiedottaminen sekä erimielisyyksien ratkaisu ja oikeusapu. Hyppy työnantaja- ja toimialaliitoksi tapahtui 1993, kun Putkijohtotyönantajainliitto ja LVI-Erikoisurakoitsijat yhdistyivät LVI-Urakoitsijoiksi. Resurssien vahvistuessa LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry:n perustamisen myötä toiminta suuntautui yhä enemmän ennakoivaan vaikuttamiseen ja LVI-alaa laajempaan viestintään normaalien jäsenpalvelujen lisäksi. Rakennuskannan rapistumisen ja energiatehokkuusmääräysten jatkuvien kiristysten myötä liitolle tarjoutui mahdollisuus hyödyntää asiantuntemustaan ja jäsentensä osaamista erityisesti teknistä urakointia ja korjausrakentamista koskevissa asioissa yhteistyössä muiden kiinteistö- ja rakentamisklusterin toimijoiden kanssa.

100 vuotta sitten Suomi, sen talouselämä, rakentaminen ja putkijohtoala olivat hyvin toisenlaisia kuin tänä päivänä. Niinpä edunvalvontatyö ja sen konstitkin poikkesivat nykyisistä, joita voi pitää varsin hienostuneina varhempiin verrattuina. Kommunistien kanssa ei neuvoteltu, ja kun työnantajaliitolla ei ollut selkeää neuvotteluosapuolta, ryhdyttiin 1930-luvun alussa antamaan palkkalupauksia. Tulevaisuutta ei voi ennustaa peräpeiliin katsomalla, mutta historia on hyvä tuntea, sillä se lisää tulevaisuudessa pärjäämisen edellytyksiä. Kokemus on opettanut, että toimimalla vanhojen kaavojen mukaisesti ei kannata odottaa uusia tuloksia. Edunvalvonta ei saa olla vain vanhojen saavutettujen etujen puolustamista kynsin hampain, vaan valmiutta ja oma-aloitteellisuutta uudistuksiin sekä sitkeyttä muutosten läpivientiin. Asiat tapahtuvat tekemällä, ei toivomalla.

Kirja koostuu 44 artikkelista, jotka syntyivät viidentoista LVI-alaa tuntevan henkilön tuottamina. Toimittajan työ oli helppoa, kun taitavien kirjoittajien tekstit olivat valmistuneet. Lausun parhaimmat kiitokseni kaikille kirjoittajille. Ilman teitä tätä julkaisua ei olisi syntynyt. Samoin lausun parhaat kiitokseni kirjan lopulliseen asuun saattaneille henkilöille hyvästä yhteistyöstä ja upeasta lopputuloksesta. Erityinen kiitos menee LVI-TU:n viestintäpäällikkö Pipsa Hiltuselle, joka on vastannut toimitustyön jälkeisestä projektinhallinnasta ja eri tahojen välisestä yhteistyöstä.