Projektivienti alkaa
Olli Lintula
LVI-urakoitsijoiden kansainvälistyminen alkoi 1970-luvulla suomalaisten rakennusyhtiöiden vientiprojektien alihankkijoina. Kohdemaita olivat pääasiassa Lähi-idän maat ja Neuvostoliitto. Näissä vientirakentaminen kasvoi voimakkaasti niin, että rakennusvienti työllisti ulkomailla 1970-luvun lopussa kaikkiaan noin 10 000 henkeä. Tästä määrästä lähes kaikki LVI-henkilöt olivat suomalaisia asentajia.
Pienemmät putki- ja ilmanvaihtourakoitsijat mukaan neuvostoprojekteihin
Kehityksen kannalta ratkaisevaa oli vuonna 1972 Neuvostoliiton vientiprojekteja varten perustetun Finn-Stroin omistustausta. Rakennusyhtiöiden omistaman Finn-Stroin osakkaiksi ei tullut yhtään LVI-alan niin sanottua suurta toimijaa, vaikka näillä halua olisi ollut. Finn-Stroi hallitsi tilanteen toteuttamalla hyväksi havaittua menetelmää: ”Kun myydään pitää rakentaa monopoli, ja kun ostetaan pitää hajottaa monopoli”. Tällä strategialla Finn-Stroi alkoi pilkkoa LVI-urakoita rakennuskohtaisesti niin, että pienemmilläkin LVI-urakointiliikkeillä oli mahdollisuus osallistua urakkakilpailuihin ja menestyä.
Tämä antoi monelle putki- ja ilmanvaihtourakoitsijalle mahdollisuuden vientitoimintaan vuodesta 1973 alkaen. Finn-Stroin suuret teollisuusurakat pohjoisemmassa Kostamuksessa ja eteläisemmissä Svetogorskissa ja Sovetskissa tarjosivat töitä ja maantieteellisen kasvumahdollisuuden monelle pienemmälle LVI-alan yritykselle. Tätä mahdollisuutta hyödynsi myös Saimaan Putkityöt eli nykyinen Saipu Oy.
Muutoksia rakennusalan idänviennissä
Finn-Stroi oli antanut Neuvostoliiton rajaprojekteissa hyvän alun vientitoiminnalle monelle LVI-urakoitsijalle ja jatkoi samalla toimintamallilla vielä 1980-luvun lopulle asti. Finn-Stroi sai kuitenkin 1980-luvulla kilpailijoikseen omat osakkaansa ja muita rakennusliikkeitä, jotka alkoivat tarjota kohteita ympäri Neuvostoliittoa.
Tässä vaiheessa tapahtui selvää jakoa myös LVI-urakoissa. Suurimmat LVI-alan toimijat toteuttivat näitä kaukaisempia ja kooltaan suurempia rakennusyhtiöiden saamia projekteja. Ilmanvaihto- ja putkiurakat pidettiin erillisinä urakoina eikä niiden yhdistämistä tässä vaiheessa harkittu.
Ilmateollisuus hoiti tavaratoimituksen YIT:n Siperiasta saamaan Janburgin kyläprojektiin, Onninen ja Suomen Puhallintehdas urakoivat Pulkovskaja-hotellia Leningradissa. Perusyhtymän toteuttamissa Metropol- ja Astoria-hotelleissa Moskovassa ja Leningradissa LVI-urakointia tekivät muun muassa Hämeen Vesi ja Lämpö, Ilmateollisuus ja LVIS-voima.
Saipu kurkottaa rajaprojekteja kauemmas
Saimaan Putkityöt (Saipu) oli harvoja rajaprojekteista kauemmaksi Neuvostoliittoon lähteneitä pienempiä LVI-urakoitsijoita. Saipu toteutti Perusyhtymän urakoiman Kondrovan paperitehtaan putkityöt Moskovan eteläpuolelle. Ilman-vaihtotyöt hoiti Kondrovassa Aeromekano, joka oli tullut vahvasti mukaan IV-urakoiden toteutukseen erityisesti Moskovan alueella.
Neuvostoliiton ja Suomen välisen bilateraalisen kaupan viimeisiä suuria rakennushankkeita oli lihakombinaatin rakentaminen Rakvereen Tallinnan ja Narvan väliin. Lihakombinaatin toteutuksen sai urakakseen Ilpo Kokkilan johtama uusi yhtiö, SRV Viitoset Oy. SRV:n vuonna 1987 saama urakka herätti suuria tunteita isoissa rakennusyhtiöissä ja erityisesti Perusyhtymässä, josta projektin henkilöt lähtivät uuteen yhtiöön.
Itse lähdin mukaan Rakvere-projektiin heti SRV:n perustamisen jälkeen suunnittelun ohjauksesta alkaen. Sen jälkeen tehtäviini kuului LVI- ja sähkötöiden kilpailuttaminen sekä myöhemmin valvonta. Hyvin nopeasti tuli selväksi, miten LVI- ja sähköurakoitsijoita oli sidottu ennakkotarjouksilla niihin rakennusyhtiöihin, joiden kanssa tarjousta oli kehitelty. Kyseltäessä tarjoushalukkuutta ns. suurilta LVI-alan urakoitsijoilta hyvin selviksi tulivat ohjeistukset ja sopimukset, joiden noudattamatta jättämisen pelättiin vaikuttavan tuleviin urakoihin.
Tähän SRV:ssä osattiin varautua ja toimia sen mukaisesti LVI-töitä kilpailutettaessa. Näihin töihin saatiin pienemmiltä yhtiöiltä hyvät tarjoukset, ja neuvottelut urakoista alkoivat. Eräs suuri toimija halusi kuitenkin tulla vielä mukaan, ja mukaantulon edistämiseksi ajan hengen mukaisesti yhtiö esitti kirjallisesti, että pienemmät yritykset eivät pysty toteuttamaan putkitöitä kohteessa. Tällaisella toiminnalla oli tässä tilanteessa kuitenkin päinvastainen vaikutus.
Kohteen putkiurakoitsijaksi tuli Saipu ja ilmanvaihtourakoitsijaksi Aeromekano. LVI-töitä jaettiin myös pienempiin osiin, ja esimerkiksi putkieristysurakan sai Hämäläisten omistama EH-Eristys.
Työmaan LVI-töiden rakentaminen alkoi 1988 ja koko kohde valmistui etuajassa 1990. LVI-työt toteutuivat aikataulullisesti hyvin ja kustannustehokkaasti, ero kilpailijoiden LVI-töiden ennakkotarjouksiin oli huomattava.
Koska rakentaminen Neuvostoliiton ja Suomen välillä oli bilateraalikauppaa, käytettäville laitteille ja materiaaleille oli asetettu kotimaisuusastevaatimus. Tämä aiheutti monenlaisia vääntöjä laitetoimittajien välille sekä keinotekoisia kotimaisuusastetavoitteluja. Kotimaisuusaste tarkoitti myös suomalaisen työvoiman käyttöä.
Kuva: Tiia Javanainen, Purotie Design