Rakennuslehti: YSE romukoppaan ja aliurakoitsija kyykkyyn

Rakennusurakan yleiset sopimusehdot, YSE, uusittiin vuonna 1998. Monivuotisen valmistelutyön tavoitteena oli saada aikaan yhtenäiset ja toimivat ehdot, joista poikkeamisen tarve on vähäinen. Kahden vuosikymmenen jälkeen voi todeta, että harjoitus ei mennyt putkeen, kirjoittavat Jari Syrjälä ja Olli-Heikki Kyllönen Rakennuslehdessä.

YSE-ehdot olivat aikanaan merkittävä säännöstyslähde läpi koko rakentamisen ketjun. Voimassa olevien ehtojen sisältö on keskeisten rakennuttaja- ja urakoitsijajärjestöjen hyväksymä. Osapuolten kommenteissa korostettiin, että sopimusehdoista poikkeamiseen tulee suhtautua pidättyvästi. Vaikka YSE 1998:ssa on useita kohtia, joista voi sopia toisin kuin mitä sopimusehdoissa määrätään, ei poikkeamista ainakaan erikoisurakoitsijoiden mielestä pääsääntöä pitänyt tulla.

Tänä päivänä tilanne on se, että käytännössä jokaisella rakennuttajalla ja pääurakoitsijalla on omat YSE-virityksensä, erilaiset aliurakka- ja vakiosopimusehtonsa. Meneillään tuntuu olevan kilpailu siitä, kuka yksipuolisimmin pystyy aliurakoitsijaa kyykyttämään. Eroa ei ole yksityisellä tai julkisella toimijalla. Aina näitä viritelmiä ei edes esitetä urakkaneuvottelussa, vaan ne tuodaan sopimuksen allekirjoitustilaisuuteen saatesanoilla: ”Niin tässä olisi vielä tällainen paperi…”. Kumppanuudesta puhutaan, mutta käytännön työssä mennään koko ajan hävyttömämpään suuntaan.

Tavanomaista on, että tilaajan vakiosopimus- ja työturvallisuusehdot sekä eettinen ohjeisto menevät YSE:n edelle. Tilaajan oikeudet laajenevat, mutta urakoitsijan oikeuksia rajoitetaan.

Muutama esimerkki vakiosopimusteksteistä

• Näillä sopimusehdoilla ei rajoiteta YSE-ehtojen mukaisia tilaajan oikeuksia tai urakoitsijan velvollisuuksia, ellei ehdoissa tällaisesta rajoituksesta nimenomaisesti mainita.
• Mikäli työntekijältä puuttuu henkilökortti/yrityskohtainen tunnistekortti tai sitä ei ole näkyvillä tai henkilökohtaiset suojavälineet ovat puutteelliset, niin XX (tilaaja) on oikeutettu perimään sopimussakkoa 500 e/henkilö.
• Tilaajalla on oikeus kuitata urakoitsijaa kuulematta urakkasummasta tai muusta urakoitsijan saatavasta tilaajalta se määrä, joka vastaa urakoitsijalle erääntynyttä velkaa korkoineen XX:lle tai YY:lle. Aliurakkasopimuksen allekirjoituksella urakoitsija antaa tilaajalle edellä mainitun pidätys- ja kuittausoikeuden myös kaikkien urakoitsijan tilaajan kanssa tekemien muiden urakkasopimusten maksamattomiin urakkaeriin.
• Mikäli urakoitsija ei osallistu urakoitsijapalavereihin, peritään urakoitsijalta sakko 150 e/kerta.
• Urakoitsija hyväksyy, että maksut tilaajalta ovat vain maksu, mutta eivät todiste urakan mukaisten tehtävien suorittamisesta urakkasopimuksen mukaisesti.
• Urakoitsija huolehtii oman mestansa siisteyden imuripuhtaaksi päivittäin. Mikäli urakoitsija laiminlyö siivousvelvoitteensa, suorittaa tilaaja siivoustyöt ja laskuttaa urakoitsijaa laiminlyönneistä. Tilaajan siivoustyöt 50 e/h, minimiveloitus 100 e/kerta.

Tilaajakohtaisiin sopimusehtoihin kuuluu usein, että niissä mainitut viivästyssakot sekä rakennus- ja takuuajan vakuudet ja jopa takuuajat ovat kaksinkertaiset YSE:en verrattuina.

Näyttää siltä, että kun oma osaaminen ei riitä tuottamaan riittävää taloudellista tulosta, sitä yritetään hakea urakoitsijoilta erilaisin rangaistusmaksuin, joiden tekstiä pieni urakoitsija ei aina lue ja uhkaa tiedosta. Rakennuttajien tulisikin huolehtia onnistumisen edellytysten luomisesta ja herätä vaatimaan ilman rangaistuksia ja riitelyä syntyvää hyvää valmista lopputulosta. Muutos onnistuu siirtymällä vaativissa kohteissa kumppanuusmalleihin ja palaamalla tavanomaisessa tekemisessä pääurakka/sivu-urakkamalliin.

Kirjoittajat

Toimitusjohtaja Olli-Heikki Kyllönen, Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry
Toimitusjohtaja Jari Syrjälä, LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry

Lähde: Rakennuslehti