Rakennusyritysten osastoina ja itsenäisinä yrityksinä
Henri Juva
Rakennusyritykset ovat – ja ovat olleet – LVI-asennusliikkeiden suurin asiakasryhmä. Rooli on viime vuodet vain vahvistunut, kun sivu-urakoiden solmimisen sijaan tilaajat päätyvät yhä yleisemmin sisällyttämään erikoistyötkin pääurakoitsijan hankkimiksi alaurakoiksi.
Moneen otteeseen on eletty aikoja, jolloin rakennusliikkeet etenivät kaksilla raiteilla. Niillä on ollut omat vahvat LVI- ja sähköosastonsa tai tytäryhtiönsä, jotka ovat tehneet omistajiensa kohteisiin tekniikkaa, mutta kilpailleet markkinoilla myös ulkopuolisista töistä.
Rakennusliikkeiden toimintaa lähdettiin 1980-luvulla tehostamaan, keskityttiin ydinliiketoimintaan. Luovuttiin omista maalausosastoista ja taseita kevennettiin elementtitehtaita ja omaa rakennuskalustoa karsimalla.
Rakennuskunta Haka, Polar-konserni ja Perusyhtymä (nykyisen YIT:n edeltäjä) luopuivat LVI- ja sähkötoiminnoistaan. Merkittävistä valtakunnallisista rakentajista vain Ruola ja Hartela säilyttivät oman tekniikkayhtiönsä, joskin niiden toiminta pysyttäytyi Turun alueelle.
Vastavirtaan kulki osuuskunta Hankkija, jolla oli vahva valtakunnallinen LVIS-liiketoiminta, ostaessaan rakennusliike Puolimatkan – todellisen konglomeraatin – vuonna 1985. Tämä rakentamisen ja LVIS:n liitto päättyi konkurssiin Noveran nimellä 1992.
LVI- ja sähkötoiminnoista luopuminen selkeytti rakentajien toimintaa, mutta taseiden paikkaamisessa niiden myynti ei auttanut. Kun toiminnot olivat ”sisämarkkinoiden” laiskistamia ja tuottivat tappiota, kauppahintojen edellä saattoi olla miinusmerkki. Toisaalta luopujat saivat markkinoilta aiempaa tiukempia tarjoushintoja, kun enää urakoitsijoiden ei tarvinnut pelätä tilaajien sisältä tulevaa epäreiluksi koettua kilpailua.
Talotekniikan synty
Vuosikymmenten taitteessa valmistui LVI-alan yhteisenä ponnistuksena toimialalle uusi strategia. LVI-keskusliiton organisoimassa hankkeessa olivat mukana teollisuus, suunnittelijat, tukkukauppa ja urakointi. Näin laajaa horisontaalis-vertikaalista yhteistyötä kilpailuviranomaiset tuskin enää sallisivat, eikä vastaavaan ponnistukseen ole sen jälkeen edes pyritty.
Talotekniikka-termi julkistettiin osana strategiatyön tuloksia. Tarkoituksena oli koota yhteen ja korostaa teknisen urakoinnin merkitystä rakentamisessa. Haluttiin nostaa talotekniikka rakentamisen rinnalle suhteessa asiakkaaseen.
Talotekniikan sisältöä ei missään ole tarkasti määritelty, mutta ainakin sen ajatellaan kattavan LVI:n lisäksi rakennusautomaation, eristämisen ja sähkön. Kun sähköala ei järjestöjensä kautta ollut mukana strategian työstössä, se ei kokenut tuloksia kaikilta osin omikseen. Ottivat kuitenkin käyttöön sähköinen talotekniikka -termin.
Kokivatko rakentajat strategia-ajattelun tasolla yhteen niputetut tekniikat uhkaksi vai mahdollisuudeksi?
Rakentajien vastaisku
Ei ole mahdollista arvioida, oliko toimialajärjestöjen talotekniikka-strategia vaikuttamassa rakennuskonsernien uusiin linjauksiin. Joka tapauksessa 1990-luvun puolivälissä tapahtui käänne ja rakentajat palasivat omistamaan LVIS-asennustoimintaa.
Ensimmäiseksi YIT osti Huberin, joka oli markkinaykkönen niin teollisuuden kuin talorakennuksenkin putkistoissa. Dominoefektinä isot rakentajat seurasivat perässä. Hankkija-Noveran konkurssipesästä ponnistanut Hantec päätyi Tekmanniksi nimen muutettuaan Lemminkäinen-konserniin.
Skanska lähti rakentamaan omaa LVIS-alakonserniaan. NCC vastasi kilpailijoiden toimiin, mutta hieman eri tavalla. NCC päätyi ostamaan suunnittelutoimisto Optiplanin, joka oli vahva LVIS-osaaja.
Vauhtiin päästyään ja uuden toimialansa näkymiin ihastuttuaan YIT osti useita yrittäjäomisteisia yhtiöitä Suomesta, Ruotsin markkinakolmosen Calorin ja lopulta ABB Building Systemsin.
Hartela, jolla oli ollut ikiaikainen LVI-osasto Turussa, vahvisti yrityskaupoilla LVIS-toimintojaan ostamalla Saipun ja Sähkötoimisto Timo Kurjen. SRV tavoitteli yhdistymistä markkinakakkosen, Onninen-konserniin kuuluvan Aren kanssa. Kun tässä ei onnistuttu, rakennettiin vahva LVIS-osaajien yksikkö yhtiön sisälle.
Uusia käänteitä
Suomen suurin rakentaja YIT päätti vuonna 2013 irrottautua kiinteistö- ja taloteknisistä toiminnoistaan listaamalla ne pörssiin omaksi konsernikseen nimellä Caverion. Kesken jäi yhteistyön opettelu rakentajien ja talotekniikan osaajien välillä.
Yleinen arvio jakautumisesta on, ettei se perustunut ainakaan ensisijaisesti liiketoiminnalliseen uudelleenarvioon vaan omistajalähtöiseen näkemykseen: eri yhtiöinä liiketoiminnot ovat arvokkaampia kuin yhdessä. Kummankin yhtiön pörssitaival on ollut sillä tavoin pomppuisa, ettei arvion todentaminen ole helppoa.
Kun suurimmalle rakentajalle oma talotekniikka ei enää ollutkaan strateginen välttämättömyys, muut rakennuskonsernit seurasivat perässä. Skanskassa talotekniikassa eteneminen vedettiin takaisin ja Lemminkäinen myi talotekniikkansa Arelle. Hartela luopui pääosasta Saipun omistustaan ja viimeisimpänä NCC myi Optiplanin suunnittelukonserni Swecolle.
Kaikilla rakentajilla on toki palveluksessaan talotekniikan asiantuntijoita, mutta urakoinnista ne ovat – ainakin tällä erää – luopuneet.
Mitä seuraavaksi
Rakennusten tekniset järjestelmät lisääntyvät, monimutkaistuvat ja integroituvat toisiinsa vauhdilla. Tekniikalla luodaan olosuhteet samoin kuin hallitaan valtaosaa rakennuksen elinkaaren kaikista kustannuksista.
Kuin silakat parvessa suuret rakentajat ovat tehneet talotekniikkaratkaisunsa toisiaan seuraillen. Vaikka talotekniikan enenevä merkitys tunnustetaan, kilpailijoiden toimilla on ollut isompi merkitys. Seuraavan kerran tämä näkemys tulee testatuksi, kun jokin iso rakentaja tekee omasta talotekniikasta itselleen taas kilpailuedun. Toistuuko silloin historia?
Ruotsalaiset talotekniikkakonsernit ovat tulleet vauhdilla Suomeen. Kuin vastavalkeana Are etenee Ruotsissa siellä pitkään toimineen Caverionin tavoin. Molemmissa maissa pääomasijoittajat ovat löytäneet toimialan. Konsolidoituminen on ollut vauhdikasta, vaikka edelleen keskittymisen aste on verraten alhainen.
Materiaalia rakennusurakoitsijoiden tulla toimialalle on siis tarjolla kyllin. Aika näyttää tarttuvatko rakentajat syöttiin vai päätyvätkö myytäviksi kasvatetut talotekniikkayhtiöt seuraavan pääomasijoittajan syliin.
Kuva: Tiia Javanainen, Purotie Design