Rakennusyritysten osastoina ja itsenäisinä yrityksinä

LVI-TU100:Rakennusyritysten osastoina ja itsenäisinä yrityksinä

Rakennusyritykset ovat – ja ovat olleet – LVI-asennusliikkeiden suurin asiakasryh­mä. Rooli on viime vuodet vain vahvistunut, kun sivu-urakoiden solmimisen sijaan tilaajat päätyvät yhä yleisemmin sisällyttämään erikoistyötkin pääurakoitsijan hank­kimiksi alaurakoiksi.

Moneen otteeseen on eletty aikoja, jol­loin rakennusliikkeet etenivät kaksilla raiteilla. Niillä on ollut omat vahvat LVI- ja sähköosastonsa tai tytäryhtiönsä, jot­ka ovat tehneet omistajiensa kohteisiin tekniikkaa, mutta kilpailleet markkinoilla myös ulkopuolisista töistä.

Rakennusliikkeiden toimintaa lähdet­tiin 1980-luvulla tehostamaan, keskityt­tiin ydinliiketoimintaan. Luovuttiin omista maalausosastoista ja taseita kevennettiin elementtitehtaita ja omaa rakennuska­lustoa karsimalla.

Rakennuskunta Haka, Polar-konserni ja Perusyhtymä (nykyisen YIT:n edeltäjä) luopuivat LVI- ja sähkötoiminnoistaan. Merkittävistä valtakunnallisista rakenta­jista vain Ruola ja Hartela säilyttivät oman tekniikkayhtiönsä, joskin niiden toiminta pysyttäytyi Turun alueelle.

Vastavirtaan kulki osuuskunta Hankki­ja, jolla oli vahva valtakunnallinen LVIS-lii­ketoiminta, ostaessaan rakennusliike Puolimatkan – todellisen konglomeraa­tin – vuonna 1985. Tämä rakentamisen ja LVIS:n liitto päättyi konkurssiin Noveran nimellä 1992.

LVI- ja sähkötoiminnoista luopuminen selkeytti rakentajien toimintaa, mutta taseiden paikkaamisessa niiden myynti ei auttanut. Kun toiminnot olivat ”sisä­markkinoiden” laiskistamia ja tuottivat tappiota, kauppahintojen edellä saattoi olla miinusmerkki. Toisaalta luopujat sai­vat markkinoilta aiempaa tiukempia tar­joushintoja, kun enää urakoitsijoiden ei tarvinnut pelätä tilaajien sisältä tulevaa epäreiluksi koettua kilpailua.

LVI-TU100: Rakennusyritysten osastoina ja itsenäisinä yrityksinäTalotekniikan synty

Vuosikymmenten taitteessa valmistui LVI-alan yhteisenä ponnistuksena toimialal­le uusi strategia. LVI-keskusliiton orga­nisoimassa hankkeessa olivat mukana teollisuus, suunnittelijat, tukkukauppa ja urakointi. Näin laajaa horisontaalis-verti­kaalista yhteistyötä kilpailuviranomaiset tuskin enää sallisivat, eikä vastaavaan ponnistukseen ole sen jälkeen edes pyritty.

Talotekniikka-termi julkistettiin osa­na strategiatyön tuloksia. Tarkoitukse­na oli koota yhteen ja korostaa teknisen urakoinnin merkitystä rakentamisessa. Haluttiin nostaa talotekniikka rakenta­misen rinnalle suhteessa asiakkaaseen.

Talotekniikan sisältöä ei missään ole tarkasti määritelty, mutta ainakin sen ajatellaan kattavan LVI:n lisäksi rakennusautomaation, eristämisen ja sähkön. Kun sähköala ei järjestöjensä kautta ollut mukana strategian työstössä, se ei koke­nut tuloksia kaikilta osin omikseen. Otti­vat kuitenkin käyttöön sähköinen talotek­niikka -termin.

Kokivatko rakentajat strategia-ajat­telun tasolla yhteen niputetut tekniikat uhkaksi vai mahdollisuudeksi?

Rakentajien vastaisku

Ei ole mahdollista arvioida, oliko toimi­alajärjestöjen talotekniikka-strategia vai­kuttamassa rakennuskonsernien uusiin linjauksiin. Joka tapauksessa 1990-luvun puolivälissä tapahtui käänne ja rakenta­jat palasivat omistamaan LVIS-asennus­toimintaa.

Ensimmäiseksi YIT osti Huberin, joka oli markkinaykkönen niin teollisuuden kuin talorakennuksenkin putkistoissa. Dominoefektinä isot rakentajat seurasi­vat perässä. Hankkija-Noveran konkurs­sipesästä ponnistanut Hantec päätyi Tekmanniksi nimen muutettuaan Lem­minkäinen-konserniin.

Skanska lähti rakentamaan omaa LVIS-alakonserniaan. NCC vastasi kilpai­lijoiden toimiin, mutta hieman eri tavalla. NCC päätyi ostamaan suunnittelutoimis­to Optiplanin, joka oli vahva LVIS-osaaja.

Vauhtiin päästyään ja uuden toimialan­sa näkymiin ihastuttuaan YIT osti usei­ta yrittäjäomisteisia yhtiöitä Suomesta, Ruotsin markkinakolmosen Calorin ja lopulta ABB Building Systemsin.

Hartela, jolla oli ollut ikiaikainen LVI-osasto Turussa, vahvisti yrityskau­poilla LVIS-toimintojaan ostamalla Sai­pun ja Sähkötoimisto Timo Kurjen. SRV tavoitteli yhdistymistä markkinakakko­sen, Onninen-konserniin kuuluvan Aren kanssa. Kun tässä ei onnistuttu, raken­nettiin vahva LVIS-osaajien yksikkö yhti­ön sisälle.

Uusia käänteitä

Suomen suurin rakentaja YIT päätti vuon­na 2013 irrottautua kiinteistö- ja talo­teknisistä toiminnoistaan listaamalla ne pörssiin omaksi konsernikseen nimellä Caverion. Kesken jäi yhteistyön opette­lu rakentajien ja talotekniikan osaajien välillä.

Yleinen arvio jakautumisesta on, ettei se perustunut ainakaan ensisijaisesti lii­ketoiminnalliseen uudelleenarvioon vaan omistajalähtöiseen näkemykseen: eri yhtiöinä liiketoiminnot ovat arvokkaam­pia kuin yhdessä. Kummankin yhtiön pörssitaival on ollut sillä tavoin pomp­puisa, ettei arvion todentaminen ole helppoa.

Kun suurimmalle rakentajalle oma talotekniikka ei enää ollutkaan strategi­nen välttämättömyys, muut rakennus­konsernit seurasivat perässä. Skanskas­sa talotekniikassa eteneminen vedettiin takaisin ja Lemminkäinen myi talotekniik­kansa Arelle. Hartela luopui pääosasta Saipun omistustaan ja viimeisimpänä NCC myi Optiplanin suunnittelukon­serni Swecolle.

Kaikilla rakentajilla on toki palveluk­sessaan talotekniikan asiantuntijoita, mutta urakoinnista ne ovat – ainakin tällä erää – luopuneet.

Mitä seuraavaksi

Rakennusten tekniset järjestelmät lisään­tyvät, monimutkaistuvat ja integroituvat toisiinsa vauhdilla. Tekniikalla luodaan olosuhteet samoin kuin hallitaan val­taosaa rakennuksen elinkaaren kaikista kustannuksista.

Kuin silakat parvessa suuret rakenta­jat ovat tehneet talotekniikkaratkaisunsa toisiaan seuraillen. Vaikka talotekniikan enenevä merkitys tunnustetaan, kilpaili­joiden toimilla on ollut isompi merkitys. Seuraavan kerran tämä näkemys tulee testatuksi, kun jokin iso rakentaja tekee omasta talotekniikasta itselleen taas kil­pailuedun. Toistuuko silloin historia?

Ruotsalaiset talotekniikkakonsernit ovat tulleet vauhdilla Suomeen. Kuin vastavalkeana Are etenee Ruotsissa siel­lä pitkään toimineen Caverionin tavoin. Molemmissa maissa pääomasijoittajat ovat löytäneet toimialan. Konsolidoituminen on ollut vauhdikasta, vaikka edel­leen keskittymisen aste on verraten alhai­nen.

Materiaalia rakennusurakoitsijoiden tulla toimialalle on siis tarjolla kyllin. Aika näyttää tarttuvatko rakentajat syöttiin vai päätyvätkö myytäviksi kasvatetut talo­tekniikkayhtiöt seuraavan pääomasijoit­tajan syliin.

Kuva: Tiia Javanainen, Purotie Design