Strategioista tekemiseen

Oppikirjoissa strategia yleisesti määritellään suunnitelmaksi, jolla pyritään saa­vuttamaan tavoiteltu päämäärä. Sotilaille strategia on oppi sodan voittamiseksi. LVI-asennusliikkeen strategian tehtävänä on muodostaa sinällään järkevästä jou­kosta erilaisia toimintatapoja ja lyhytjänteisiä taktiikoita selkeä toimintatapa, jolla luodaan ja ylläpidetään kannattavaa liiketoimintaa.

Rakennusalan järjestöissä on kautta aikain harrastettu strategisia pohdin­toja, mutta varsinaiset toimialastrate­giat käynnistyivät vasta 2010-luvulla. LVI-Keskusliiton puitteissa 1990-luvun alussa tehty strategiatyö tuotti tuloksek­si termin talotekniikka ja sittemmin usei­ta siihen liittyviä toimintoja ja liittoja.

Kun LVI-Tekniset Urakoitsijat perus­tettiin vuonna 2001 yhdistämällä LVI-Urakoitsijat ja Vesi- Lämpö- ja Ilmas­tointiurakoitsijaliitto VeLU, uudelle lii­tolle laadittiin strategia. Kyseessä oli nimenomaan liiton strategia, vaikka ponnistuspohjana oli LVI-alan tilanne ja kehitysnäkymät. Tuntemattomuudes­ta ponnistaneen uuden järjestön strate­giapoluksi määritettiin: TUNNETTUUS -> VAKUUTTAVUUS -> VAIKUTTA­VUUS. Jälkikäteisissä arvioinneissa on todettu strategian toteutuneen hyvin, vain korkea järjestäytymisaste jäi saa­vuttamatta.

Strategiakausi 2015–2015: Menestyksen eväitä tarjolle

Seuraavan kerran putkiurakoitsijat palasivat strategiatyöhön finanssikriisin jälkipoltoissa 2010. Tarvetta koko alan yhteiseenkin selviytymisstrategiaan olisi ollut, sillä yhtenäistä kokonaiskuvaa tule­vaisuudesta ei ollut. LVI-talotekniikan toi­mijoiden kesken käydyissä keskusteluissa kuitenkin selvisi, ettei koko LVI-alalle ole laadittavissa toimialastrategiaa tai yhtei­siä linjauksia.

Tarve LVI-asennuksen oman strategian laatimiseksi syntyi, koska rakentamisen ja talotekniikan toimintaympäristöissä oli tapahtunut ja tapahtumassa merkittäviä muutoksia niin liike- ja yritystoiminnois­sa kuin järjestöissä. Työhön ryhdyttäessä keskeisiksi tavoitteiksi asetettiin menes­tyksen eväiden ja kehittämistarpeiden tunnistaminen sekä keskeisten linjava­lintojen tekeminen.

Työn pohjaksi tehtiin LVI-asennuk­sen SWOT ja kolme keskenään erilaista kuvausta vaihtoehtoisista ja mahdollisista vuosien 2015 ja 2020 tulevaisuuksista, joihin voi ja tulee varautua. Uutta suun­taa ohjaamaan selvitettiin toimintaym­päristön todennäköisiä kehityssuuntia ja niiden vaikutuksia LVI-asennukseen. Stra­tegian laadinnan pohjana toimi tasaisen kehityksen skenaario (Tyyni meri), mutta työn aikana varautuminen ainakin osin epäsuotuisan kehityksen skenaarioon (Punainen meri) kävi yhä varteenotetta­vammaksi vaihtoehdoksi. Kolmantena vaihtoehtona oli myönteisen kehityksen vaihtoehto (Sininen meri).

Sen verran tarkasti skenaariotyö osui kohdalleen, että liiton varapuheenjohta­jana toiminut Timo Nummela kielsi ske­naarioiden laadinnan seuraavalle strate­giakaudelle 2016–2018. Punaisen meren skenaariosta toteutuivat muun muassa Lähi-idän levottomuudet, ilmastonmuu­toksen kiihtyminen, eräiden Euroopan maiden velkakriisit, Kataisen hallituksen ero, Suomen heikko kansainvälinen kil­pailukyky, uudisrakentamisen vaimeus ja hoitamaton, kasvava korjausvelka sekä LVI-asennuksen taantuminen aputoimi­alaksi, itsenäisestä asemasta aliurakoit­sijaksi.

Strategiaryhmänä oli LVI-Teknisten Urakoitsijoiden johtokunta: Henri Juva, Timo Nummela, Marko Holopainen, Aki Puska ja Heikki Saari. Fasilitaattorina ja kirjoittajana toimi Jari Syrjälä. Työ kesti vuoden. Aiheeseen haettiin laajaa asian­tuntemusta ja näkökulmaa ja työhön osallistui eri tavoin yhteensä 73 henki­löä. Lisäksi kuluttajanäkemysten selvittä­miseksi teetettiin kysely 101 kuluttajalle.

Strategian pitää synnyttää toimintaa

Strategian luomisen päämäärä ei ole stra­tegia vaan toiminta. Jäsenyritysten mie­lenkiintoa strategiakysymyksiin ryhdyttiin kohottamaan julkaisemalla Strategiauuti­sia, joita lähetettiin jäsenille aina, kun oli uutta kerrottavaa tai toivottiin jäsenten hyödyntävän tuloksia. Kiinnostusta pyrit­tiin lisäämään myös ottamalla jäsenet mukaan strategiatyöhön muun muassa kyselyiden ja pohdintatilaisuuksien muo­dossa. Toimeenpanossa asiantuntijoista ja yritysedustajista muodostetut kehit­tämisryhmät laativat jäsenten käyttöön konkreettisia toimenpidemalleja. Selvi­tys- ja kehittämishankkeiden tuloksina syntyi 10 raporttia jakeluteistä ja mate­riaalivirroista palvelujen tuotteistami­seen. Ehdottomasti käytetyin raportti oli Asennustyön sujuvuus ja työajan käyt­tö, joka perustui Tampereen ammattikorkeakoulussa teetettyyn selvitykseen asentajien työajan käytöstä uudisrakennustyömaalla, saneeraustyömailla ja huoltoautossa. Tulokset voi pelkistää toteamalla, että kohteesta tai työn lajista riippumatta vain kolmannes työajasta käytetään varsinaisiin ammattitöihin. Monessa yrityksessä ryhdyttiinkin poru­kalla lukemaan raporttia ja miettimään perinteisen tekemisen tuottavuutta.

Strategian 2012–2015 lopputuleman voi kiteyttää siten, että yleispäteviä, kai­kille toimivia ratkaisuja ei ole. LVI-asen­nusyrityksillä on monia eri mahdollisuuk­sia ja keinoja pärjätä tulevaisuudessa. Olennaista on muodostaa sinällään jär­kevästä joukosta erilaisia toimintatapoja ja lyhytjänteisiä taktiikoita selkeä strate­gia, jolla luodaan ja ylläpidetään kannat­tavaa liiketoimintaa.

Strategiakausi 2016–2018: Kituvasta kilpailusta kunnon kasvuun

Seuraavaa strategiaa vuonna 2015 laa­dittaessa rakentaminen ja LVI-asennus olivat sinnitelleet jo neljättä supistuvan rakentamisen vuotta. LVI-urakoitsijoiden kannattavuus käyttökatteella, liiketulok­sella ja nettotuloksella mitattuna oli lähes puolittunut ajanjaksolla 2007–2014. Stra­tegiatyön tavoitteena olikin etsiä ja tarjo­ta uusia ja ajantasaistettuja näkemyksiä siitä, miten LVI-asennusliike voi löytää uusia mahdollisuuksia ja keinoja menes­tyä vauhdikkaasti muuttuvassa toimin­taympäristössä. Tärkein viesti alalle oli, että menestystä ei saavuteta taistelemal­la verisesti huonokatteisista kilpailu-ura­koista vaan etsimällä ja hyödyntämällä uusia, kannattavia mahdollisuuksia.

Kuten edellä kerroin, tässäkin strate­giaryhmässä ollut Timo Nummela kielsi skenaarioiden tekemisen tai päivittämi­sen, etteivät kaikki epäsuotuisan kehityk­sen vaihtoehdot toteudu. Ryhmän muut jäsenet olivat Marko Holopainen, Heikki Pesu, Aki Puska, Pekka Pöykkö, Heikki Saari ja kirjoittajana Jari Syrjälä.

Työn tulos kiteytettiin kuuteen LVI-asennuksen keihäänkärkeen, joille asetettiin tavoitteet ja määritettiin toi­menpiteet. Kuten aiemmallakin kier­roksella, strategia ohjasi liiton toiminta­suunnitelmia ja strategian toteutumista seurattiin toimintakertomusten valmis­telun ja käsittelyn yhteydessä. Työn vai­kuttavuutta jäsenten toimintaan arvioitiin jäsenkyselyillä.

Sähköurakoitsijoiden silloinen toimi­tusjohtaja Olli-Heikki Kyllönen totesi, että strategia on niin hyvä, että lyhenteen LVI voisi suoraan vaihtaa sanaksi sähkö.

Tavoitteesta tulokseen – Strategiasta tekemiseen

Strategioiden toimeenpanosta keskus­teltaessa yrittäjät usein totesivat, että he kiinnittävät liian vähän huomiota ja käyttävät liian vähän aikaa tulevaisuu­den pohtimiseen ja suunnitteluun. Siitä ei kuitenkaan pidä vetää sitä johtopää­töstä, ettei näillä yrityksillä olisi ”strate­giaa”. Arkista puurtamista ei tunnisteta tai tunnusteta ”strategian” toteutta­miseksi. Toimialastrategia 2016–2018 vietiin yritysten käytännön tekemiseksi LVI-asennusyrityksen strategiaoppaana ja työkirjana ”Tavoitteesta tulokseen – strategiasta tekemiseen”. Se sisältää johdatuksen strategiaan ja strategiatyö­hön, ja sen jälkeen eletään Huitinperän Putken strategian tekemistä. Työkirja­na 36-sivuinen opus käsittää runsaasti pohdintatehtäviä ja lomakkeita yrityksen oman strategian laatimiseksi.

Jäsenkyselyjen mukaan yrityksissä on kyllä perehdytty strategia-aineistoon, mutta käytännön tekeminen on jäänyt vähemmälle.

Sähkärien kanssa yhteiseen strategiaan

LVI-TU aloitti seuraavan strategian 2019–2021 valmistelun syksyllä 2017. Liiton ja Sähkö- ja teleurakoitsijoiden yhteisissä tapaamisissa todettiin, että taloteknis­ten urakoitsijoiden yhteisten asioiden eli käytännössä ongelmien luonne on jatkuvasti lisääntynyt. Talotekniikan arvostus ja rooli ovat olleet vaatimattomampia kuin niiden merkitys rakentamisessa. Talo-tekniikalta on puuttunut yhteinen visio ja sen myötä yhtenäinen viesti. Vanhat näkemyserot vaikkapa lämmitysmuodoista olivat mennyttä historiaa ja nyt piti yhdessä hakea keinoja, joilla talo­tekninen urakointi hivutetaan rakennusurakoinnin rinnalle ja suoraan sopimus­suhteeseen tilaajan kanssa. Samanaikai­sesti tuli löytää talotekniikalle paremmin sopivia yhteistoiminta- ja sopimusmalleja maailmassa, jossa isot toimijat käyttivät allianssi- ja muita kumppanuusmalleja.

Niinpä sähköurakoitsijat rohkeasti kysyivät, voitaisiinko tehdä yhteinen strategia. Kun LVI-urakoitsijoilla ei ollut mitään sitä vastaan, käärittiin hihat ja ryh­dyttiin työhön. Alojen välisen tasapainon säilyttämiseksi fasilitaattoriksi valittiin ulkopuolinen taho, Ramboll Manage­ment Consulting.

Vuonna 2019 valmistuneen strategian tarkastelujänne ulottuu vuoteen 2030. Päämäärä on, että silloin talotekniikka on enemmän kuin rakentamista: rakentami­sen arvostetuin ja vetovoimaisin toimiala, kiinteistövarallisuuden arvon säilyttäjä ja hyvän sisäilmaston tuottaja. Strategiassa keskitytään elinkeinopoliittisiin asioihin; työmarkkinakysymyksiä käsitellään sikäli kuin niillä on kytkentää elinkeinoasioihin. Liittojen silloiset toimitusjohtajat tekivät ensimmäisen toimenpidesuunnitelman vuosille 2020–2021.

Kuva: Tiia Javanainen, Purotie Design