Syrjällään: Ei tullut takkia, ei kukkaroa. Mutta kiire tulee.

Vuonna 2004 voimaan tulleen jätevesiasetuksen uskottiin tehostavan vaiheittain haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyä. Toisin kuitenkin kävi. Kymmenen vuoden siirtymäaika houkutteli työntämään velvollisuuden harmaisiin vesiin, eikä millään viranomaisella ollut intohimoa ryhtyä toimimaan järjestelmällisesti asian eteen. Monet kokivat, että ainoa neuvonta oli röyhkeiden laitemyyjien pakkotyrkytys ja pelottelu.

LVI-ala uskoi, tai ainakin toivoi, minä yhtenä optimistina, että jätevesiasioiden kuntoon pano kehrää alalle tasaista liiketoimintaa vuosikymmeneksi. Ei kehrännyt, ja urakoitsijoista ainoat hyötyjät lienevät tähän mennessä olleet maansiirtourakoitsijat. LVI-urakoitsijoilla ei riittänyt harrastusta erikoistua jätevesiasioihin tai tehdä niistä huonojen aikojen tukijalkaa.

Julkinen keskustelu pienpuhdistamoiden kustannuksista ja niiden toimimattomuudesta pelästytti poliitikot, ja niinpä uusi, lievennetty asetus astui voimaan 2011. Muutoksia perusteltiin sillä, että suurin osa haja-asutusalueilla sijaitsevista kiinteistöistä ei uhkaa pohja- tai rantavesiä.  Vaatimustasoa laskettiin, ikääntyneet vapautettiin asetuksen vaatimuksista ja aikaa toimenpiteille annettiin vuoden 2016 alkupuolelle.

Ei asetusmuutoskaan saanut kiinteistöjen omistajia tositoimiin, päinvastoin: tulihan aikaa jatkaa mietintää tai jopa odottaa uusia lievennyksiä. Jo nyt on selvää, että kahden vuoden lisäajasta huolimatta tulee viime hetkillä kiire. Siis niiden kohdalla, jotka toimenpiteisiin ryhtyvät. Ja joku ne työt tekee.

Jari Syrjälä, toimitusjohtaja
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry