Syrjällään: Kilpailu-urakasta on töyssyinen tie kumppanuuteen

Talotekniset rakennushankkeet on perinteisesti toteutettu urakkakilpailun perusteella. Halvimpien tarjousten jättäneiden joukosta siiloutuu tinki- ja kirikierrosten jälkeen halvimman hinnan huutaja toteuttajaksi. Merkitystä, ainakaan suurta sellaista, ei ole sillä, onko toteuttajaksi valitulla realistinen käsitys ja riittävä osaaminen hankkeen läpiviennistä.

Vaikeiden vääntöjen aikana syntyy vastakkainasettelua jo urakkaneuvotteluvaiheessa. Urakkamalleissa, joissa pääurakoitsija hoitaa talotekniikan alihankintana, korostuvat halpa hinta ja juuri ja juuri riman ylittävät – usein myös alittavat – ratkaisut. Tämä vaarantaa hyvien talotekniikkaratkaisujen toteutumisen projektissa. Samalla rakennetaan mahdollisuus rikollisen talouden pulskistamiseen alihankintaketjujen ja vuokratyövoiman käytön myötä.

Välillä tuntuu siltä, että talotekninen urakoitsija tarvitsee juridista osaamista enemmän kuin teknistä kyvykkyyttä. Tilaajien mielestä sovittu ei nykyisin enää pidä, ja siksi he joutuvat virittämään omia versioitaan Rakennusurakan yleisistä sopimusehdoista YSE 1998 ja vakiintuneista käytännöistä. Näillä perusteilla vaaditaan poikkeamia esimerkiksi viivästyssakoista, takuuajan pituuksista ja vakuuksista tai vastuusta takuuajan jälkeen.

Valistuneet tilaajat ovat ryhtyneet kehittämään uusia toteutusmalleja, joissa tavoitellaan palkitsemisen kautta hyvää valmista lopputulosta riitelyn ja rankaisemisen sijasta. Lähtökohta on oikea. Osapuolilta pitää edellyttää sekä vankkaa osaamista että hyvää yhteistyökykyä. Samoin hankkeissa on kyettävä luomaan ilmapiiri, jossa luotetaan ja arvostetaan muita osapuolia, ja jossa ongelmat ratkaistaan yhteistyössä ripeästi.

Lopputulokseen vaikuttaa kuitenkin se, että toteutuksessa on mukana erilaisilla intresseillä olevia toimijoita. Jos vain harvoilla ja valituilla on mahdollisuus lisäpalkkioihin, hyvien ratkaisujen ja toimivan kokonaisuuden toteutuminen vaarantuu. Mikäli talotekniikkaurakoitsijat eivät kuulu kumppanuusmallin osapuoliin, tilaaja vain siirtää epäselvyydet ja riidat rakennusurakoitsijan ja LVISAK-urakoitsijoiden välisiksi.

LVI- tai talotekniikkaurakoitsija joutuu tarkkaan arvioimaan tarjouspyyntöihin liittyvät YSE:stä poikkeavat ehdot ja niihin sisältyvät lisäkustannukset ja riskit. Normaalissa markkinatilanteessa lisäehdot nostavat tarjouksen hintaa. Tässä suhdannetilanteessa harva urakoitsija uskaltaa hinnoitella normaaleista sopimusehdoista poikkeavat kustannukset tarjoukseensa, ainakaan täysimääräisesti. Tai toki pystyy, mutta ei saa urakkaa. Moni talotekniikkayritys onkin jättänyt turhan laskentatyön väliin ja luopunut tarjousten jättämisestä kehnoehtoisissa kohteissa.

Tilaajat ovat eräillä alueilla valitelleet, etteivät saa riittävästi laadukkaita tarjouksia. Mitenkähän sitten käy, jos ja kun rakentaminen joskus elpyy?

Jari Syrjälä, toimitusjohtaja
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry