Syrjällään: Tuliko Suomi satavuotisjuhlakuntoon?

Ympäristöministeriö asetti vuonna 2005 työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella korjausrakentamisen strategia. Sen ja Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaisen periaatepäätöksen pohjalta laadittiin Korjausrakentamisen strategian toimeenpanosuunnitelma – Suomi satavuotisjuhlakuntoon. Strategiatyön päätavoitteiksi asetettiin ennakoivan kiinteistönpito- ja korjauskulttuurin edistäminen ja rakennuskannan sopeuttaminen muuttuviin tarpeisiin. Se sisälsi toimenpide- ja kehittämislinjaukset vuoteen 2017. Strategia jäsentyi neljään kehittämislinjaan, joiden toteuttamiseksi esitettiin kolmetoista toimenpidettä. Nämä ulottuivat asuntoyhtiöiden hallinnon edistämisestä korjaamista koskevan seurantatiedon parantamiseen.

Maamme rakennuskannan korjaustarve oli reilut kymmenen vuotta sitten suuri ja on tänään vielä suurempi. Strategian vision mukaisesti vasta tiedostavien kiinteistönomistajien ja käyttäjien muodostaman kysynnän, monipuolisen ja osaavan palvelutarjonnan sekä toimivan viranomaisohjauksen kautta luodaan edellytykset rakennusten hyvälle hoidolle. Koska rakennuskanta uusiutuu hyvin hitaasti, suunnitelmallinen ylläpito ja korjaaminen on välttämätöntä kansallisvarallisuuden säilyttämisessä.

Nyt, kun Suomi täyttää sata vuotta, on syytä tarkastella, ja jokainen voi kohdaltaan arvioida, hoidetaanko, korjataanko ja kehitetäänkö rakennuksia vastuullisesti, asianmukaisesti ja asiantuntevasti strategian vision mukaisesti.

”Virallisen” välikatsauksen antoivat kesällä 2015 kiinteistö- ja rakennusalojen keskeiset toimijat esittäessään osana Korjausrakentamisen strategian seurantaa huolensa rakennuskannan nykytilasta ja tulevaisuudesta. Strategia on vienyt asioita oikeaan suuntaan, mutta siitä huolimatta suomalaisia kiinteistöjä ei ylläpidetä, korjata ja kehitetä nykyisiä ja tulevia tarpeita vastaavalla tavalla. Viimeisen parin vuosikymmenen aikana korjausvajetta on kertynyt noin 25 miljardia euroa, ja kaikkiaan sitä on arviolta 30–50 miljardia. Määrä on huomattava suhteutettuna rakennuskannan 460 miljardin kokonaisarvoon. Tarvitaan voimakas ryhtiliike, jotta korjausvaje kurotaan umpeen.

Virallista ja todellista on myös Valtiontalouden tarkastusviraston suhdanneluonteisesta korjausavustuksesta (2009–2010) tekemä tuloksellisuustarkastuskertomus. Siinä todetaan mm., että elvytystoimenpiteet eivät olleet Korjausrakentamisen strategian mukaisia eivätkä edistäneet suunnitelmallista ja pitkäjänteistä kunnossapito- ja korjauskulttuuria. Aikarajoitettu suhdanneavustus pisti vipinää taloyhtiöiden korjauksiin, mutta ei edistänyt järkevää korjauskulttuuria.

Ei tullut Suomi juhlakuntoon. Kiinteistöjen omistajien ja käyttäjien tiedostavuus ei ole kasvanut; se, mikä menee rikki, korjataan, mutta ennakoivuus ei ole lisääntynyt. Eikä palvelutarjontakaan juuri ole monipuolistunut, ellei reilu puoli vuotta kestävää taloteknistä modernisointia kutsuta kahden viikon putkiremontiksi. Hyvätkään strategiat eivät etene, jos niihin ei ole osoitettu resursseja. Valtion tehtävä ei ole korjata yksityisten ihmisten omistamia asuntoja, mutta uusia avauksia tarvitaan, kun suurten ikäluokkien 1960–1980 rakennusten korjaukset käynnistyvät toden teolla.

Jari Syrjälä, toimitusjohtaja
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry