Syrjällään: Työmarkkinoilla odotettavissa lämmin syksy ja talvi

Suomen taloudella menee lukujen valossa hyvin, työehtoneuvotteluja silmällä pitäen liian hyvin. Ripeät bkt-kasvuluvut lietsovat katteetonta toiveajattelua ja kovenevaa neuvottelu-uhoa. Valtionvelka, kestävyysvaje tai pitkäaikaistyöttömyys eivät vähene syksyn ja talven tes-neuvotteluissa jakamalla lottovoitto ennen kuin kuponki on jätetty. Ei, vaikka bkt:n kasvu hetkellisesti yltäisi kolmeen prosenttiin tai ylikin. Paluuta menneiden vuosien kasvulukuihin ei kirkastuneista näkymistä huolimatta ole, eikä talouden elpymisen tarjoama spurtti pitkään lämmitä vanhan menon jatkuessa.

Hallitus toivottavasti malttaa pysyä poissa työmarkkinapöydistä, vanhaa velkaa hallituksella on jo kiky-lupauksissa. Takuuvarmasti ensi vuoden maakuntavaalit ja seuraavan vuoden eduskuntavaalit houkuttelevat kattamaan elokuun budjettiriiheen tarjoilua, kun maailmantalouden piristymisen siivittämät lisätulot pitäisi saada korvamerkittyä hallituspuolueiden aikaansaannoksiksi. Velka muuttuu jakovaraksi, jolla tuhotaan se vähäinenkin kasvu, mikä on saatu aikaiseksi.

Rakentaminen toimi pitkään kansantalouden veturina, nyt kysyntä vauhdittuu muillakin toimialoilla. EK:n heinäkuisen barometrin mukaan suhdanteiden paraneminen jatkuu vuoden jälkipuoliskolla. Monilla alueilla ja aloilla on pulaa ammattityövoimasta.

Vaikka talous kasvaa, tarvitaan edelleen maltillista kustannuskehitystä, jonka tärkeän osan muodostavat työvoimakustannukset. Vaikeusastetta lisää tuottavuuden kasvun hitaus ja heikko kannattavuus. Parempien etujen saaminen työpanoksesta, joka ei ole määrällisesti eikä laadullisesti kasvanut, on torjuttava. Erot toimialojen ja yritysten välillä ovat suuria, mutta yleiskuva on vaatimaton. Sopimuskierroksella tulisikin rohkeasti etsiä ratkaisuja, joita voidaan joustavasti muovata ala- ja yrityskohtaisesti.

Työmarkkinakierroksen ratkaisijan paikka on sopimusten päättymisajankohdan mukaan metsä-, teknologia- tai kemianteollisuudella. Kun Suomen mallia ei syntynyt, avaaja määrittää tulevan kustannus- ja talouskehityksen ja ponnistuspohjan myöhemmille vaatimuksille. Kehno avaus johtaa vähintään yhtä katastrofaaliseen korotuskilpaan kuin vuoden 2008 liittokierros.

Työntekijäliitot eivät ole yksilöineet tavoitteitaan, mutta ovat ilmoittaneet, että raamisopimuksen, tykan ja kikyn jälkeen palkansaajat haluavat kunnon korotukset. Joka alalta löytyy jälkeen jäämää ja laadullisia kysymyksiä, jotka pitää tällä kierroksella panna kuntoon. Lomarahojen leikkaukset aiheuttavat omat paineensa julkiselle sektorille, jonka työntekijäliitot hakevat korvausta menetetyille euroille.

Rakentajat valmistelevat omia tavoitteitaan syksyn aikana. Toimialat toimittavat esityksensä rakennusteollisuuden yhteisiksi tavoitteiksi RT:lle syyskuun alussa, ja ne vahvistetaan joulukuussa. LVI-TU selvittää jäsenyritysten näkemyksiä toimialan tavoitteiksi sekä toimihenkilö- että työntekijäneuvotteluihin loppukesällä, ja hallitus hyväksyy tavoitteet vuoden lopulla. Neuvottelut käynnistynevät vuoden vaihteessa; toimihenkilöiden sopimus umpeutuu 31.1. ja työntekijöiden 28.2.2018.

Työmailla naulaimet paukkuvat konekiväärin tahtiin. Median hehkutus ennätystasolla olevasta rakentamisen vauhdista ei ole omiaan hillitsemään toimihenkilö- ja työntekijäliittojen mielikuvaa jaettavasta hyvästä.

Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas kirjoitti blogissaan, että kun Rakennusliitto ensi talvena neuvottelee työehtosopimuksista, rakennusporukka tulee ottamaan omansa. Lässytykset isänmaan pelastamisesta palkkamaltilla voidaan unohtaa. Työn ja pääoman välinen ristiriita ei työehtosopimuskorotuksilla ratkea. Sen syventäminen duunarien jatkuvalla ehdottomalla antautumisella on kuitenkin tiensä päässä.

Sauna lämpiää, vaikka pesässä ei vielä ole puita.

Jari Syrjälä, toimitusjohtaja
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry