Syrjällään: Yhdessä yhteiskuntaa rakentamaan

Rakennusalan työselkkaus vältettiin tänä keväänä viime hetkillä. Sopu syntyi muutamia tunteja ennen kuin työnantajien työsulku olisi alkanut. Työnantajien asiamiehenä totean, että kun giljotiini ja moukari pistetään sirppiä ja vasaraa vastaan, valmista syntyy. Liian monta kertaa on työntekijöille löperösti annettu se, mitä on kehdattu pyytää.

Vauhdituslakkoihin ja työsulku-uhkaan johtaneessa riidassa kyse oli ensisijassa rahasta. Rakennusteollisuuden sopimusalat tarjosivat yleiseksi muodostuneen linjan mukaisia vuosittaisia 1,6 prosentin palkankorotuksia kahdelle vuodelle. Rakennusliitto vaati 50 sentin korotusta tunnille kahtena vuotena, mikä LVI-alalla olisi tarkoittanut lähes kuuden prosentin nousua sopimuskaudelle ja lähes tuplakorotusta muiden saamiin korotuksiin verrattuna.

Sovinto syntyi yleistä linjaa lievästi murjoen.

Kahdeksan sopimusalan palkkaustavat ja -järjestelmät vaihtelevat, mutta yleisesti voi sanoa, että neuvotteluhaarukka oli noin 20 senttiä. Jos lakkojen ja työsulun jälkeen kirkko olisi pistetty keskelle kylää, 10 sentin korotus olisi tuonut rakentajalle pari sataa vuodessa lisää. Keskipalkkainen rakentaja olisi saanut huhkia 15 vuotta saadakseen takaisin kuukauden työnseisauksen ansionmenetyksen.

Rakennusteollisuus arvioi, että työsulku olisi aiheuttanut noin 50 miljoonan euron tulonmenetykset päivässä koko rakentamisalaan. Vaikka luvussa olisi kauppiaallista kehumista, halvalla yritykset eivät olisi lakoista ja työsulusta sekä niiden jälkeisistä ylitöinä tehtävistä aikataulujen kiinni kuromisista selvinneet. Oma kysymyksensä olisi ollut rivien tiiviinä pysyminen kummassakin leirissä. Ja samoin työtaistelujen vaikutukset tavallisiin ihmisiin, joiden asuntojen valmistuminen ja korjaukset olisivat viivästyneet, merkittävästikin. Muutoinkin lommoista kärsivän alan julkikuvaa konfliktit eivät olisi kiillottaneet. Ja tokkopa nuoretkaan haluavat alalle, jossa elanto tulee lakkoavustuksina.

Työtaisteluissa voi voittaa yksittäisiä taisteluja, mutta hävitä sodan. Paras strategia on voittaa taisteluitta. Uhka toimii usein tehokkaimmin silloin, kun sitä ei jouduta käyttämään. Näin työsulku tässä tapauksessa.

Rakentaminen elää huippusuhdannetta. On hienoa, että siitä saavat sekä yritykset että niiden työntekijät nauttia töitä tehden. Vaikka neuvottelujen aikana kierroslukumittari oli punaisella, syviä haavoja kummallekaan osapuolelle tuskin jäi. On aika palata yhdessä yhteiskuntaa rakentamaan.

Jari Syrjälä, toimitusjohtaja
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry

Blogit 5-2018