Korona alkaa hellittää ja useissa organisaatioissa pohditaan paluuta normaaliin tilaan. Pitkän poikkeusajan jälkeen joudutaan joskus palauttelemaan mieliin toiminnan tarkoitustakin. Nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mikä on se normaaliksi tarkoitettu tila ammatillisessa koulutuksessa.
Koronaepidemia on tuonut muutoksia arkeemme. Pääosa niistä on onneksi tilapäisiä. Kaipuu normaaliin on suurta. Eristäytyminen ja talouden hiljeneminen ahdistavat. Myös koulutuksen osalta poikkeusaika aikanaan päättyy, mutta mihin siellä palataan?
Oppivelvollisuuden suunniteltu yläikärajan nousu 18 vuoteen velvoittaisi kaikkia nuoria olemaan kirjoilla oppilaitoksissa, kunnes tuo maaginen vapauden ikä koittaa. Siihen asti koulutuksen järjestäjä, käytännössä kunta tai kuntayhtymä, olisi velvoitettu tarjoamaan opiskelupaikan kaikille alueellaan asuville oleville nuorille. Miten tällainen voidaan järjestää?