Työnjohtajapula syntyi, kun teknikkokoulutus lopetettiin

Teknikkokoulutus lopetettiin 1990-luvun lopulla. LVI-asennusyrityksissä todettiin hyvin pian käytännön ongelmaksi, että LVI-teknikkokoulutuksen päättymisen jälkeen ei alalle valmistunut työmaakokemusta omaavia, projektinjohtotaitoisia ja työnjohtotehtäviin halukkaita ja kykeneviä henkilöitä. Virhe korjattiin aloittamalla rakennusmestari- ja LVI-mestarikoulutus uudelleen vuonna 2007.

Yllätyksenä työnjohtotehtäviin kykenevien henkilöiden niukkuus ei tullut. LVI-järjestöt olivat useissa yhteyksissä ennen koulutuksen lopettamista esittäneet huolensa asiasta.

Ongelma ei räjähtänyt käsiin heti koulutuksen päätyttyä, sillä koulutuksensa aloittaneita valmistui 2000-luvun alkupuolella kysyntää vastaavasti. Erityisesti IT-kuplan puhkeamisen jälkivaikutukset vähensivät työnjohdon tarvetta. Vaikka iso joukko LVI-teknikon tutkinnon suorittaneista jäi samoihin aikoihin eläkkeelle, huutavaa pulaa työnjohtajista ei vielä syntynyt

Mestarikoulutusta käynnistetään uudelleen

Rakennusalan järjestöt esittivät yhdessä ja erikseen rakennusmestari- ja teknikkokoulutusten uudelleen käynnistämistä. LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry luovutti opetusministeriölle LVI-teknikkokoulutusta koskevan muistion. Muistiossa todettiin muun muassa, että uusi tuotantopainotteinen ammattikorkeakoulujen LVI-insinöörikoulutus on käytännössä todettu liian teoreettiseksi ja koulutus tuottaa pääasiassa suunnittelutehtäviin sekä valmistuksen, kaupan ja urakoinnin toimistotehtäviin hakeutuvia henkilöitä. Muistiossa tehtiin konkreettinen ehdotus teknillisen koulun tasoisen koulutuksen käynnistämisestä vaihtoehtoisesti alempana ammattikorkeakoulututkintona tai kehittämällä erikoisammattitutkintoa. Liiton käsityksen mukaan ammattikorkeakoulujen insinöörikoulutuksella ei ole tarkoituskaan tuottaa työmaiden työnjohtotehtäviin erikoistuneita ja motivoituneita ammattilaisia. Tämän johdosta LVI-TU piti välttämättömänä aiemman teknillisen koulun tasoisen koulutuksen käynnistämistä esimerkiksi edellä esitetyissä muodoissa, mikäli teknikkokoulutukseen ei voida palata.

Tämän artikkelin kirjoittaja kävi muistion pohjalta keskustelun kansanedustaa Eero Reijosen kanssa LVI-alan erityistarpeista. Reijonen toimi myös Rakennusmestarien keskusliiton hallituksen puheenjohtajana ja ajoi voimakkaasti rakennusmestarikoulutuksen palauttamista.

Kirjallinen kysymys hallitukselle rakennusmestarikoulutuksen uudelleen käynnistämiseksi

Reijonen teki huhtikuussa 2004 hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän tiedusteli, mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä rakennusmestarikoulutuksen uudelleen käynnistämiseksi. Opetusministeri Tuula Haatainen vastasi, että rakennusmestarikoulutus ei ollut vetovoimaista ja se kärsi hakijapulasta. Kehitysprosessin aikana opiskelijat esittivät, että välimuotona ollut rakennusmestarin (AMK-) tutkintonimike muutettaisiin insinöörin AMK:ksi ilman, että koulutuksen sisältö muuttuisi. Rakennusalan erityistarpeita pyrittiin hoitamaan kehittämällä insinöörikoulutusta ns. tuotantopainotteiseksi (TUPA) insinöörikoulutukseksi, jossa on ylimääräinen jakso työelämäintegroitua harjoittelua.

Eräät toimihenkilöjärjestöt suhtautuivat kielteisesti teknikkokoulutuksen palauttamiseen. Tällaiset näkemykset olivat LVI-TU:n mielestä puhtaita status- ja ansiotasokysymyksiä, kuten edellä opiskelijoiden esityksestä on kerrottu. Toisaalta Insinööriliitto oli todennut, että insinöörikoulutuksessa ei anneta työnjohdollista osaamista, vaan koulutus tähtää projekti- ja prosessiosaamiseen.

Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtaja Arvo Jäppinen julisti Talotekniikka-lehdessä, että teknikkokoulutukseen ei ole paluuta. Tuotantopainotteista insinöörikoulutusta pidettiin ratkaisuna teollisuuden tarpeisiin. Tosin samassa lehdessä Hämeen Ammattikorkeakoulun rehtori Veijo Himanen myönsi, että uudenmuotoinen koulutus on jäänyt liian kauaksi teollisuuden tarpeista.

Vastine ja vastineen vastine

Tein LVI-TU:n muistion pohjalta jutun Talotekniikka-lehteen 8/2004. Espoon–Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun vastuuopettaja Sakari Sainio kirjoitti lehden seuraavaan numeroon vastineen, jossa hän totesi tuotantopainotteisen insinööriopetuksen olevan käytännönläheisempää kuin LVI-teknikkokoulutuksen. Hän korosti, että TUPA-koulutuksen opetussuunnitelma on laadittu yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Sainion mukaan koulutuksessa on esimerkiksi kannattavuus- ja kustannustiedon osalta siirrytty teoreettisesta käytännönläheisempään suuntaan.

Sainion vastine puolestaan kirvoitti LVI-TU:n hallituksen jäsenen ja urakoitsijavaliokunnan puheenjohtajan Timo Nummelan rullaamaan paperin kirjoituskoneeseen. Nummela oli Sainion oppilas LVI-teknikko-opinnoissa ja silloista opetusta Nummela piti työnjohtotasolla aloittavalle pääsääntöisesti sopivana ja käytännönläheisenä. Tosin hän oli pannut merkille eräiden opettajien yrityskokemuksen puutteen ja näkemyksen kapeuden käytännön yritystoimintaan. Tässä suhteessa Nummela ei nähnyt tapahtuneen kehitystä vaan häntä ihmetytti erityisesti asennuskokemusta vähättelevät kommentit. Lopuksi Nummela esitti Sainiolle lämpimän kutsun tulla tutustumaan asennus- ja urakointiliikkeen toimintaan lähemmin. Syrjäläkin oli saanut Sainiolta kutsun tulla tutustumaan TUPA-insinöörikoulutukseen.

Yritysedustajat pitävät edelleenkin teknikkokoulutuksen lopettamista virheenä

Runsaan viidentoista vuoden lisäkokemuksen jälkeen LVI-urakoitsija Timo Nummela on edelleen sitä mieltä, että LVI-teknikkokoulutuksen lopettaminen oli virhe. Uudelleen vuonna 2007 aloitetun rakennusmestarikoulutuksen LVI-suuntautumisvaihtoehtoa hän pitää hyvänä ratkaisuna, mutta LVI-mestari pitäisi saada vetovoimaisuuden takia viralliseksikin nimikkeeksi ja opiskelupaikkoja muuallekin kuin pääkaupunkiseudulle.

Nummelan mukaan pystyvä insinööri haluaa luoda nousujohteista uraa. Työnjohtotehtävät ovat vain tarpeellinen vaihe vaativampiin tehtäviin. 10–20 henkeä työllistävissä yrityksissä tarvitaan toimitusjohtajan avuksi työnjohtajaa, jolle ei ole tarjota korkeampaa tehtävää. Tähän tarpeeseen tarvitaan asentajan ja insinöörin väliin käytännön kymppiä, joka pysyy pidemmän aikaa työmaalla. Sama on tilanne isoissakin yrityksissä.

UVL Talotekniikka Oy:n Senior Advisorin ja aiemman toimitusjohtajan Kari Kallion mielestä teknikkokoulutuksessa oli parasta, että opiskelijoita ei ylikoulutettu vaan opetus sisälsi sopivassa suhteessa tarjouslaskentaa, työnjohtoa ja suunnittelua. Hänen mielestään nykyinen AMK-koulutus tähtää lähinnä suunnittelun tarpeisiin. Jatko-opintoja harkitsevalle asentajalle AMK-insinöörikoulutus on Kallion arvion mukaan liian vaativa ja aikaa vievä. Ennakkoharjoittelu LVI-alalla olisi hyvä juttu, mutta ehkä nykyään vaikea toteutettavaksi.

LVI-mestarikoulutusta Kari Kallio pitää hyvänä, kunhan vuosittainen opiskelijamäärä saadaan nostettua ainakin sataan aloittajaan.

UVL Talotekniikan työnjohtaja-aines saadaan omista asentajista erikoisammattitutkintojen kautta. Usein kolmantena osapuolena on vakuutusyhtiö tai koulutussäätiö.

Kuva: Tiia Javanainen