VastaMäkinen: Ammatillinen koulutus uudistui, vai miten se meni?

Ammatillisen koulutuksen reformi tuli ja lisäsi työpaikalla tapahtuvaa oppimista, vai lisäsikö? Opiskelija-arviointikin siirtyi työpaikoille näyttöjen muodossa, vai siirtyikö? Reformin voimaantulosta on jo sen verran aikaa, että varovaista arviointia voi jo tehdä.

Työssäoppimisen lisääntymisestä ei ole viitteitä talotekniikan työelämätoimikunnan havaintojen tai jäsenyrityksiin tehtyjen kyselyiden mukaan. Tästä ei ole tarkkaa tietoa kenelläkään, eikä sitä tunnuta kerättävänkään. Työssäoppimisen määrällinen arvio jää tehtäväksi ”mutu”-periaatteella, joten väitän, että se ei ole lisääntynyt. Sen sisällöstäkään ei ole luotettavaa, koko valtakuntaa koskevaa tietoa. Sitäkään ei kerätä, joten työssäoppimisen laadullisesta muutoksesta ei voi sanoa mitään. Ainakaan varmana tietona. Samainen ”mutu” kertoo tosin, että sisällöt eivät ole muuttuneet.

Opiskelija-arvioinnin siirtymisestä työpaikoille saadaan sentään tietoa. Viimeisimmän näkemäni Koski-palvelusta saadun raportin mukaan Talotekniikan ammattitutkintoon liittyvien tutkinnon osien suorituspaikoista hieman alle 5 % oli työpaikoilla. Samaisen raportin mukaan näytöistä oli viirun alle 40 % järjestetty oppilaitoksen tiloissa. Suorituspaikka oli jätetty ilmoittamatta noin 48 % tapauksissa. Loput, eli reilut 7 %, oli järjestetty työpaikka/oppilaitosyhdistelmänä.

Reformin tavoitteet eivät näytä toteutuneen, ainakaan talotekniikka-alalla. Päinvastoin, koulutuksen järjestäjien autonomian lisääntyessä on purettu toiminnan ulkoinen laadunvarmennus. Ei siis ihme, jos tuntuu, että ammatillisen koulutuksen kentällä eletään kuin pellossa. Vai mitä pitäisi ajatella (tutkinto-) viranomaistahosta, joka ei noudata kansallisia säännöksiä tai suoraan sitä velvoittavia määräyksiä? Tai edes vaivaudu täyttämään valmiita lomakkeita kansallisessa arvioinnissa tarvittavan tiedon keräämistä varten?

Tässä kohtaa on syytä muistaa, että osa koulutuksen järjestäjistä hoitaa hommansa erittäin tunnollisesti ja hyvin. Se on siis mahdollista, jos siihen on halua. Jostakin syystä läheskään kaikilla ei tunnu olevan halua. Ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyys tai yhteistyö työelämän kanssa ovat liian usein jääneet tyhjäksi puheeksi. Pitäisikö asiasta jo huolestua? Kyllä, jos asiaa kysytään työelämän suunnalta. Ymmärrän, että tämä on iso savotta, mutta kyseessä on viime kädessä tulevaisuuden työvoima eli suomalaisen hyvinvoinnin kohtalo. Voimme vaikuttaa asiaa yhdessä, vaikkapa opiskelija kerrallaan.

Juha-Ville Mäkinen, erityisasiantuntija
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry

LVI-TU Blogit 9-2019