VastaMäkinen: Nuorisolle päivähoitoa

Oppivelvollisuuden suunniteltu yläikärajan nousu 18 vuoteen velvoittaisi kaikkia nuoria olemaan kirjoilla oppilaitoksissa, kunnes tuo maaginen vapauden ikä koittaa. Siihen asti koulutuksen järjestäjä, käytännössä kunta tai kuntayhtymä, olisi velvoitettu tarjoamaan opiskelupaikan kaikille alueellaan asuville oleville nuorille. Miten tällainen voidaan järjestää?

Otetaan esimerkiksi LVI-alan koulutus. Se on nuorten keskuudessa suosittua ja vapaaehtoisia luultavasti löytyisi. Opetustilat järjestyvät rahalla, jota kunnalla ei tosin ole. No, ehkä tiivistämällä mahdutaan vanhoihin tiloihin. Työvälineitä ja materiaalia saadaan rahalla, tai lahjoituksena. Varmaan niitä voi kierrättääkin, niin tehtiin ABC-kirjoillekin. Ai juu, opettajakin tarvittaisiin. Niitäkään ei ole, mutta eiköhän se siitä suju tunteja järjestelemällä ja lähiopetuksen tuntimääriä tarkistamalla. Hyvinhän tämä menee. Nyt ei viitsi pohtia, mitä tehdään niille, joille ei järjesty opiskelupaikkaa haluamaltaan alalta.

Seuraavassa vaiheessa päättäjiä ei enää tarvitakaan. Homma jatkuu oppilaitoksissa, joiden tehtävänä on järjestää koulutus ja osaamisen arviointi. Tähän tarvitaan työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Ja näytötkin pitäisi järjestää työpaikoilla. Nämä ihan senkin takia, että lakipykälät täyttyisivät. Nyt tulee se ongelma. Työpaikkoja ei ole riittävästi. Ainakaan niille opiskelijoille, joita opiskelu ei kiinnosta. Ilman työssäoppimista ja näyttöjä ei voi antaa tutkintoja. Ellei sitten anneta kuitenkin. Valtionosuudet kun tulevat tutkinnoista, eikä lakia kukaan valvo. Näin sujuu sosiaalipolitiikka elinkeinopolitiikan kustannuksella.

Vaihtoehtokin olisi. Tehdään tässä samalla lakimuutos, jonka perusteella ammatillinen koulutus muutetaan vähintään 2-vuotiseksi ja kiinteämuotoiseksi. Siitä annettaisiin osallistumistodistus eli todistus esimerkiksi LVI-alan peruskoulutuksen saamisesta. Tämän jälkeen alan töihin haluavat voisivat suorittaa kolmannen vuoden joko koulutussopimuksella tai oppisopimuksella. Ja ehkä neljännenkin, riippuen henkilökohtaisesta osaamisen kehittämissuunnitelmasta. Työpaikalla voisi suorittaa näytöt ja saada LVI-alan perustutkinnon. Tutkintotodistus todistaisi alalla vaadittavasta ammattiosaamisesta ja koulutustodistus osallistumisesta.

Tämä on luultavasti liian realistista. Sitä paitsi nyt on kiire. Käynee siis niin, että kuntapäättäjät saavat taas pähkinän purtavakseen. Miten yhdistää kansallinen sosiaali- ja elinkeinopolitiikka kunnallisten palvelujen avulla? No, alussahan se kerrottiin.

Juha-Ville Mäkinen, erityisasiantuntija
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry

LVI-TU Blogit 11-2020