VastaMäkinen: Reformi tulee, mikä muuttuu?

Paljon puhuttu ammatillisen koulutuksen reformi astuu voimaan vuoden vaihteessa. Työelämän näkökulmasta on jäänyt epäselväksi, että mikä tässä oikein muuttuu? Tulevia säännöksiä silmäillessä sitä on vaikea nähdä.

Työpaikalla tapahtuvan oppimisen sisällöistä ja määrästä päättää edelleen koulutuksen järjestäjä, jolle on toki tullut velvoite tehdä yhteistyötä työelämän kanssa. Epäselväksi kuitenkin jää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Lain mukaan työelämän tarpeet pitää huomioida, mutta eikö niitä ole huomioitu tähänkin asti?

Paljon on puhuttu koulutussopimuksesta, mutta toistaiseksi kukaan ei ole kertonut miten se poikkeaa aikaisemmista työssäoppimiseen liittyneistä sopimuksista. Tähänkin asti on pitänyt sopia osapuolten tehtävistä, aloitus- ja päättymispäivästä ja muista tarpeellisista asioista.

Myös koulutussopimuksen liitteeksi tulevan opiskelijan osaamisen kehittämissuunnitelman osalta vaaditut tiedot tuntuvat tutuilta. Eikö tähänkin asti ole tiedetty suoritettava tutkinto, keskeiset työtehtävät, työpaikkaohjaaja ja opettaja? Näyttöjen ajankohdat ja sisällöt tai niistä sopiminen eivät ole ihan uusia asioita nekään. Työpaikkaohjaajien perehdyttäminenkin on kuulunut koulutuksen järjestäjän to-do listalle.

Se, mitä muuttuu, tai puuttuu, on työelämän säännöksiin perustuva paikka koulutuksen arvioinnissa ja laadunhallinnassa. Ammattiosaamisen näyttöjä valvovat toimielimet ja tutkintotoimikunnat poistuvat. Koulutuksen järjestäjät arvioivat jatkossa toimintansa laatua ihan itse. Siinäpä ne paljon puhutut muutokset – tai heikennykset – ovat työelämän kannalta.

Käytännössä suurimmat muutokset tapahtuvat koulutuksen järjestäjän hallinnossa. Rahoitusjärjestelmä muuttuu rajusti ja siihen liittyy paljon uudelleen organisoitavia asioita. Opettajien palkkamallia yritetään muuttaa. Resursseja on leikattu paljon. Sopeutettavaa on riittänyt ja riittää edelleenkin.

Reformi antaisi loistavan mahdollisuuden uudistaa koulutuksen työelämävastaavuutta ja lisätä oppilaitosten aitoa yhteistyötä yritysten kanssa. Nyt, kun siihen ei tule pakkoa säännöksistä, se jää koulutuksen järjestäjän johdon jaksamisen varaan. Tähän mennessä näitä voimia on kulutettu todella paljon hallintokoneiston muuttamiseen.

Tästä on syytä olla huolissaan. Jaksavatko koulutuksen järjestäjät vielä nousta jaloilleen ja tehdä reformista todellisen uudistuksen vai mennäänkö vanhoilla prujuilla?

Juha-Ville Mäkinen, erityisasiantuntija
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVU-TU ry

12-2017