VastaMäkinen: Suunnittelu maksaisi vaivan

Syksyn tullen oppilaitokset heräävät ja yhä isompi opiskelijoiden tulva lähestyy yrityksiä työssäoppimisen tiimoilta. Yrityksissä asiaan suhtaudutaan positiivisesti ja nykyään myös kokemuksen tuomalla varmuudella. Samalla kuitenkin tuskaillaan, mitä nuoren kanssa pitäisi tehdä ja mitä hän osaa? Kuka vastaa mistäkin ja järjestää mitäkin? Ja miksei opettajaa näy mailla halmeilla?

Olen alkanut väkisinkin ihmetellä työssäoppimisen aiheuttamia kysymyksiä. Lain mukaan sen tulee aina perustua kirjalliseen sopimukseen. Miksei näitä asioita yksinkertaisesti sovita sopimuksen tekovaiheessa? Eikös se olisi tämän toimenpiteen tarkoitus? Kaikki tuskailua aiheuttavat asiat ovat arkipäiväisiä käytännön järjestelyitä, joita ammattimaisesti toimiva LVI-asennusliike on tietysti tottunut tekemään.

Miksi näiden asioiden suunnittelu ja niistä sopiminen ei tunnu sujuvan? Johtuuko se oppilaitosten kyvyttömyydestä hoitaa tehtäväänsä; eikö niiden henkilökunta osaa tai halua hoitaa asiaa lain tarkoittamalla tavalla? En tiedä kumpi noista on huonompi vaihtoehto, hyvä ei kumpikaan. Sopimukseen tarvitaan kuitenkin toinen osapuoli, tässä vielä kolmaskin, opiskelija. Miksi yritykset ovat alistuneet tilanteeseen?

Sama koskee useita ”maan tavaksi” muodostuneita käytännön asioita. Yrityksiltä ollaan pyytämässä tai vaatimassa sitä ja tätä. Kuinka usein yritykset ovat esittäneet omia vaatimuksiaan tai ehtojaan siitä, mitä oppilaitoksen tai opettajien olisi tehtävä? Tai kirjanneet niitä työpaikalla olemiseen liittyviä sääntöjä, joihin opiskelijan on sitouduttava?

Ihan selvyyden vuoksi, esimerkiksi palkkaa maksetaan työsopimuksen perusteella työpanosta vastaan. Jo harmaan talouden torjunnan nimissä, puhumattakaan nuorten kasvattamisesta työelämään, opiskelemisesta ei pidä maksaa palkkaa tai muita rahallisia korvauksia. Myös opettajan yritystä ja opiskelijaa kohden osoittama panostus voidaan sopia ja määrittää tunnin tarkkuudella kirjallisessa sopimuksessa. Tästä tietysti neuvotellaan oppilaitoksen johdon, ei opettajan kanssa. Toinen asia sitten on, miten sopimusta noudatetaan.

Nyt kun työvoimaa on melko hyvin tarjolla, olisi sopiva hetki parantaa yhteistoimintakulttuuria oppilaitosten suuntaan. Aika kestäisi hyvin senkin, että tiukan paikan tullen opiskelijoita ei otettaisi työssäoppimaan ennen kuin asiat on sovittu. Kirjallisesti.

Juha-Ville Mäkinen, asiantuntija
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry