VastaMäkinen: Yhdessä tekemisen vaikeus

Me suomalaiset olemme tottuneet raatamaan yksin. Pellot on raivattu ja töllit pystytetty ilman muiden apua. Myöhemmin on pyöräilty hiljaisena kohti tehtaan portteja. Vielä nykyäänkin lähijunat ja länsiväylä täyttyvät puhumattomista toimihenkilöistä. Ei ole toisten asioihin puututtu, eikä niistä kyselty. Sama meno tuntuu jatkuvan viranomaisten toiminnassa. Ainakin, jos tarkastelee viimeaikojen toimintaa kirjavaksi muuttuneen kvv- ja iv-työnjohtajien hyväksymisen tiimoilta.

Ympäristöministeriön valmistelemana maahan on laadittu uusi maankäyttö- ja rakennuslaki, joka säätää kvv- ja iv-työnjohtajien kelpoisuudesta. Hyvä siitä tuli, eikä siinä toisten kommentteja tarvinnut huomioida. Ei tarvittu lain kohtaa tarkentavaa asetustakaan.

Toisaalla kunnallinen rakennusvalvonta jatkoi erityisalojen työnjohtajien hakemusten käsittelyä ja siihen liittyen henkilöiden pätevyyden arviointia. Siihen uusi laki ei paljoa apua antanut. Yksin piti tarkastajien miettiä, miten homma hoidetaan. Jotenkin työnjohtajat oli saatava nimettyä, etteivät mökit jäisi rakentamatta. Oma tontti selväksi, tehköön naapuri mitä haluaa.

Samaan aikaan – tai oikeastaan hieman aikaisemmin – Opetushallitus oli antanut määräyksen uusiksi LVI-alan erikoisammattitutkinnoiksi. Ne oli valmisteltu juuri sitä tarkoitusta varten, että tutkinnon suorittaneen henkilön pätevyys toimia kvv- tai iv-työnjohtajana tulisi todettua viranomaisen toimesta. Tästä saisi myös virallisen pätevyystodistuksen, jossa kylläkin lukee tutkintotodistus. Otettiinpa nämä erikoisammattitutkinnot mukaan RakMk osaan A1, kun se vielä oli olemassa.

Kortensa kekoon kantoivat putkiasentajan ja ilmastointialan tutkintoimikunnat, jotka tutkintoviranomaisina vastasivat tutkintoihin liittyvät arvioinnin toimeenpanosta eli henkilöiden pätevyyden toteamisesta. Tutkintoimikunnat päättivät toimintamallista, jonka mukaan pätevyys todetaan henkilön hoitaessa asiaan liittyviä työtehtäviä, mahdollisimman pienillä häiriöillä ja kustannuksilla. Ilman pakkoa osallistua koulutukseen, jos tarvittava osaaminen olisi hankittu jo aikaisemmin. Aika monella oli. Tutkintoimikunnat järjestelivät tätä tarkoitusta varten yli 30 oppilaitoksen palveluverkoston, joka toi nämä tutkintopalvelut kohtuullisen matkan päähän kaikille.

Palikat ovat siis olemassa ja hoitavat hommansa hyvin, mutta yksin ja toisistaan juurikaan tietämättä. Niin kuin Jussilla oli tapana tehdä kuokkansa kanssa. Nyt kuitenkin pitäisi havahtua – myös julkisella puolella – nykyhetkeen ja lähteä rakentamaan hyvistä osista toimivaa järjestelmää. Se ei aiheuttaisi edes lisäkustannuksia, nyt tarvittaisiin vain tahtotila ja yhteinen palaveriaika.

Juha-Ville Mäkinen, erityisasiantuntija
LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry

VastaMäkinen 5-2017